|
Looma – unohdettu ystävä
Loma, davitskebuli megobari
(Лома – забытый друг)
Gruzija-Film / 1983 / väri / 69 min / S
Ohjaus:
Bidzina Ratshevelishvili
Käsikirjoitus:
Givi Buthuzi, Bidzina Ratshevelishvili
Kuvaus:
Igor Krepsi
Musiikki:
Iakob Bobokhidze
Rooleissa:
Vasil Kahniashvili (Giorgi), Leo
Pilpani, Grigol Tsitaishvili,
Mikheil Vashadze, Elguja
Gebadze, Vahtang Pantshulidze, Tristan
Saralidze, Darejan Harshiladze, Bondo
Goginava, Shota Shirtladze,
L. Tonia, Tengiz Tsulaia
Looma – laumanvartija ilman laumaa
Looma – unohdettu ystävä on elokuva kaukasianpaimenkoira Looman selviytymistarinasta.
Elokuva on monellakin tapaa kiinnostava. Tässä on nimittäin kerrankin
neuvostoelokuva, jossa ei näy yhtäkään suoraa kuvallista, kulttuurista
tai tekstuaalista viittausta sosialistisen realismin perinteeseen. Sen
sijaan Looma esittelee laajasti kaukasianpaimenkoiran luontaista elinympäristöä,
karua vuoristoseutua, sen luontaista työtä lammaslauman vartijana, sekä
kodin viimeisenä elollisena olentona.
Suomessa kaukasianpaimenkoira on noussut viime vuosina paljon keskustelua
herättäneiden koirarotujen joukkoon, lähinnä Joensuussa tapahtuneen
ikävän tapauksen vuoksi, jossa kaksi kaukaasialaista tappoivat omistajansa
kanssa lenkillä olleen suomenpystykorvan. Kaukasianpaimenkoira onkin
koira, joka ei sovi kaikille. Looma – unohdettu ystävä tuo monessakin
mielessä esille realistisesti, mutta turhia osoittelematta tai syyllistämättä
miksi. Vaikka elokuva on usein luokiteltu lastenelokuvaksi, ei se sellainen
oikeastaan ole. Yksistään jo siksi, että elokuvassa nähdään esim. laumanvartijalle
tyypillinen työtapaaminen suden kanssa. Ennemminkin elokuva on kunnianosoitus
kaukasian vuoristolle, luonnolle, elämäntavalle, elinkeinoille ja ennen
kaikkea elinkeinoa vartioivalle koiralle – kaikkine puolineen.
Elokuva kertoo vanhasta Georgista, joka on koko ikänsä asunut lammaspaimenena
vuoristossa. Hänellä on vanha Looma, joka suojelee Georgin lampaita
ja asuintaloa susilta. Ajan kuluessa muu kylä ympäriltä häviää, kaikki
muuttavat kaupunkiin, paitsi Georgi ja Looma. Sitten Georgin poika tulee
hakemaan isäänsä kaupunkiin käymään. Vastahakoisesti Georgi lähtee,
sillä ei haluaisi jättää Loomaa yksin kotiin. Siitä alkaa Looman selviytymistarina,
sillä Georgin kyläreissu venyy, eikä yksin jäänyt Looma ymmärrä kuin
luontaisen elinympäristönsä tarjoamat tavat ja kaiken sen, mitä Georgi
on opettanut.
Looma – unohdettu ystävä on siis paljonkin sukua lapsia laajalti aikanaan
(ja edelleen myös aikuisia…) itkettäneelle Bim Mustakorvalle. Mutta
siinä missä Bimillä oli kintereillään reippaat pikkupioneerit oppeineen,
Loomalla on vain kaukasus-vuoristo, sen tarjoama elämäntapa ja sudet.
Ja kaikille itkupilleille lohdutukseksi: vaikka Looma onkin miltei yhtä
surullinen ja itkettävä elokuva kuin Bim Mustakorva, Bim on tuhannesti
pahempi. Sillä siinä missä edes pikkupioneerit eivät ehdi ajoissa, Looma
selviytyy. Ehkä tässä on lopultakin se keskeinen ero alkukantaisen kaukaasialaisen
laumanvartijan ja jalostuksesta huolimatta värivirheellisen setterin
välillä.
Esittely: Henna-Riikka Rumbin
|
