Nyrkkeilyhansikas
(Pervaja Pertshatka / The First Glove / The Winner)
Mosfilm 1946 / mv / 80 min / S
Käsikirjoitus ja ohjaus:
Andrei Frolov
Kuvaus:
Fedor Firsov
Musiikki:
Vasili Solovev-Sedoi
Rooleissa:
Ivan Pereverzev (Nikita Krutikov),
Vladimir Volodin (Ivan Vasilevitsh),
Nadezhda Tsherednitshenko (Nina Grekova),
Sergei Blinnikov, Vladimir Gribkov, Anton Belov, Aleksandr
Stepanov (Juri Rogov), Tamara Govorova
Nyrkkeilyhansikas on Stalinin ajalle tyypillinen
eri genrejä
sekoitteleva viihteellinen, mutta opettavainen elokuva. Pääosin
sitä
voisi luonnehtia urheiluelokuvaksi, mutta siitä löytyy elementtejä
niin
musikaalista, komediasta, romanssista jne. Itse asiassa nämä
kaikki
elementit liittävät elokuvaa hyvinkin vahvasti Stalinin aikana
vallinneeseen ajatteluun ihanne-elokuvasta, joka oli samaan
aikaan
sosialistisesti tiedostava ja monin eri tavoin ja keinoin viihdyttävä.
Stalinin suosikkigenren, kolhoosimusikaalin, perintö näkyy
Nyrkkeilyhansikkaassa parhaiten valmentaja Ivan Vasilevitshin
henkilöhahmossa. Vasilevitshia näyttelevä Vladimir Volodin
oli aikanaan Neuvostoliitossa suosittu ja tunnettu erityisesti
Grigori Aleksandrovin kolhoosimusikaaleista (Sirkus
/ Tsirk, 1936,
Volga, Volga, 1938). Myös Nyrkkeilyhansikkaan alkuun hän
lurauttaa
muutaman laulun, juuri sopivasti niin, että katsojien mielikuvat
kolhoosimusikaalien viihdyttävyydestä saadaan herätettyä
eloon. Tosin
elokuvan musikaaliviittaukset jäävätkin yhtä Nadezhda Tsherednitshenkon
esittämää herkkää balladia lukuun ottamatta siihen. Varsinainen
musikaali Nyrkkeilyhansikas ei kaikesta huolimatta ole. Päähenkilöä
esittävä Ivan Pereverzev on myös tuttu kasvo Neuvosto-elokuvaa
ja
Mahorkan ja Siansorkan elokuvasarjoja vähänkin seuranneelle
yleisölle.
Hän on esiintynyt mm elokuvissa Amiraali Ushakov 1953, Mihail
Romm,
Tulisydän - Taras Shevtshenko / 1951, Alov ja
Naumov tai
Kultaisen tähden ritari / Cavalier of the Golden Star 1951, Juli
Raizman.
Elokuva kertoo nuoresta ja lahjakkaasta Nikita
Krutikovista (Ivan Pereverzev), joka sotaväestä palattuaan
pestautuu
nyrkkeilijäksi Ivan Vasilevitshin luotsaamaan Meteor-nyrkkeilyjoukkueeseen.
Pian Krutikovista leivotankin jo lupaavaa mestaria, esikuvaa
ja idolia
kansalle. Romantiikan sivupoluille ajautuva nyrkkeilysankari
joutuu
kuitenkin punnitsemaan vaihtoehtojaan, tutustuttuaan hehkeään
uimarityttö Nina Grekovaan (Nadezhda Tsherednitshenko).
Kerran toisensa
jälkeen Nikita löytää itsensä nyrkkeilykehän sijasta
uima-altaalta
seisoskelemasta. Kansallissosialismin ja toisaalta myös
sosialistisen
realismin ja Itä-Länsi vastakkainasettelun myötä urheilullinen
ihanneihminen nousi keskeiselle sijalle eurooppalaisen,
neuvostoliittolaisen ja amerikkalaisen elokuvan kuvastollista
kehitystä. Nyrkkeilyhansikkaassa onkin nähtävillä neuvostoliittolaisen
urheilukuvaston retrospektiivistä maalailua. Kameraa kuljetetaan
nyrkkeilysalilta yleisurheilukenttien ja messevien
ryhmävoimistelukenttien kautta uima-altaalle, jossa
neuvostoliittolaiset perhosuimarit ja uimahyppääjät esittelevät
teknistä osaamistaan. Uintihan on kautta historian ollut
yksi
Neuvostoliiton urheilun suurista ylpeydenaiheista.
Urheilusankaruudesta
taas ei ole pitkä matka Stalinin ajan
5-vuotissuunnitelmallisuuteen ja siihen liittyneeseen Stahanov-kulttiin.
Sosialistisen realismin
ideologisempi puoli saadaan elokuvassa esiin juuri romanssin kautta.
Stahanovilainen monilahjakkuuskin kun vaatii tavoitteissaan täydellisesti
onnistuakseen
työtä, työtä ja työtä. Romanttiset huithapelit jäävät armotta kelkasta:
lahjakkuudella pärjää, mutta huipulle on turha yrittää ilman 100-prosenttista
panostusta. Romanssin kautta elokuva ottaa osaa myös stahanovilaisuuden
ja
kolhoosityön herättämään keskusteluun naisen tasa-arvoisesta kuulumisesta
yhteiskuntaan. Siihen ajatukseen, jota Neuvostoliitossa markkinoitiin tasa-arvona,
että naisella on yhtäläinen oikeus osallistua työn sankaruuteen, ylläpitää
ja edistää osallistumisellaan tasa-arvoa. Nyrkkeilyhansikkaassa nainenkin
voi haluta urheilu-uran, vaikka rakkaus saattaa sotkea joskus pahasti
suunnitelmia. Asia jää elokuvassakin auki, niin kuin se todellisuudessa jäi
aika monien neuvostonaisten kohdalla. Loppujen lopuksihan tämä tasa-arvoajattelu
kun
tuotti liukuhihnalta traktoria yötä päivää ajavia Pasha Angelinoa, jotka
jossakin välissä kuskipukilta tai uima-altaasta noustuaan hoitivat
kiintiövaatimusten lisäksi myös kodin ja perheen.
Esittely: Henna-Riikka Rumbin |