|
Tshapajev
(Чапаев / Tsapajev / Chapayev)
Lenfilm / 1934 / mv / 93 min / K-12
Ohjaus:
Georgi Vasiljev ja Sergei Vasiljev
Käsikirjoitus:
G. ja S. Vasiljev Dmitri Furmanovin samannimisen romaanin pohjalta
Kuvaus:
A. Sigajev ja A. Ksenofontov
Musiikki:
G. Popov
Rooleissa:
Boris Babotskin (Tsapajev), I. Pevtsov (Borozdin),
Leonid Kmit (Petka), Boris Blinov (Furmanov), Varvara Mjasnikova (Anna)
Georgi ja Sergei Vasiljevin elokuva Tsapajev on todellinen
neuvostoklassikko sanan kaikissa mahdollisissa merkityksissä. Ensinnäkin
sen päähenkilö on yksi Venäjän kansalaissodan legendaarisista
sotapäälliköistä, Vasili Ivanovits Tsapajev (1887–1919),
jonka urotyöt ja kohtalo olivat tuttuja kaikille neuvostokansalaisille
– eikä vähiten siksi, että hänestä kertova Dmitri
Furmanovin puolidokumentaarinen romaani (ilm. 1923) kuului kautta vuosikymmenten
NL:n koululaisten peruslukemistoihin. Furmanov toimi sodan aikana Tsapajevin
komentaman tarkka-ampujadivisioonan poliittisena komissaarina ja tunsi näin
ollen sekä henkilön itsensä että hänestä puna-armeijalaisten
keskuudessa kulkeneet sankaritarinat. Samoin kuin romaani Tsapajev oli yksi
ensimmäisistä sosialistisen realismin ihanteiden mukaisista kirjoista,
niin myös elokuva noudatti 30-luvun henkeä nostamalla esiin kansan
keskuudesta kohonneen sankarin, joka kommunistisen puolueen ohjauksessa toteuttaa
luokkansa historiallista tehtävää. Mutta ideologisesta pateettisuudestaan
huolimatta Vasiljevien elokuva on myös taiteellisesti ansiokas, ja sitä onkin
monesti pidetty yhtenä kaikkien aikojen parhaista neuvostoelokuvista.
Se sai aikanaan useita palkintoja, mm. hopeaa Moskovan filmi-festivaaleilla
1935 ja pääpalkinnon Pariisissa 1937.
"Vasiljevin veljekset" Sergei
(1900–1959) ja Georgi (1899–1946) eivät todellisuudessa olleet mitään
sukua keskenään, sattuivatpahan vain olemaan sukunimikaimoja ja
työskentelemään
yhdessä. Muutakin yhteistä heillä kyllä oli: molemmat
olivat syntyisin sivistyneistöperheestä mutta vallankumousaatteiden
innostamina liittyivät nuorukaisina puna-armeijaan. Kansalaissodan jälkeen
he kokeilivat eri ammatteja, kunnes 20-luvun lopulla tapasivat toisensa Goskinon
ulkomaisten filmien leikkaamossa ja opiskelivat yhdessä Sergei Eisensteinin
studiossa. Tuohon aikaan NL:oon tuotiin runsaasti länsimaisia, etenkin
dokumenttifilmejä, jotka sitten editoitiin uudelleen Moskovassa. Vasiljeveille
tämä työ antoi runsaasti kokemusta, jota he myöhemmin
hyödynsivät
omissa elokuvissaan; Sergei Vasiljev julkaisi myös elokuvien leikkaamista
käsittelevän kirjan Montaasi 1929. Miesten ensimmäinen yhteinen
elokuva oli dokumentti Urotyö jäissä (Podvig vo ldah,
1928), joka kertoi neuvostojäänmurtajien matkasta pohjoisnavalle
pelastamaan italialaisen Umberto Nobilen retkikuntaa. Ennen Tsapajevia he
ehtivät
tehdä myös pari näytelmäelokuvaa.
Furmanovin romaanin
filmaaminen oli ollut vireillä jo pitkään, mutta kirjailijan
lesken Anna Furmanovan laatimaa käsikirjoitusta oli pidetty hankalana.
Vasiljevit sen sijaan innostuivat aiheesta, joskin kirjoittivat sen itse
uusiksi käyttäen lähteinään romaanin ohella kirjailijan
päiväkirjamerkintöjä ja kansan suussa kiertäneitä Tsapajev-legendoja.
Filmin keskeiseksi sisällöksi määriteltiin "puolueen
johtava rooli puna-armeijassa", ja juoni keskittyykin divisioonankomentaja
Tsapajevin ja poliittisen komissaarin Furmanovin välisiin suhteisiin.
Mutta filmi kuvaa myös tavallisten sotilaiden ajatuksia ja asenteita,
heidän vilpitöntä uskollisuuttaan vallankumousaatetta ja
urhoollista päällikköään kohtaan. Tapahtumien
todenmukaisuuteen, jopa arkisuuteen on yleensäkin pyritty henkilökuvien
kautta, mm. nostamalla lähetti Petka yhdeksi päähenkilöistä ja
asettamalla kiihkeän ja temperamenttisen Tsapajevin vastakohdaksi
valkokaartin viileän intellektuelli eversti Borozdin – joka filosofisissa
pohdiskeluissaan joutuu ajoittain toteamaan bolsevikkijohtaja Leninin olevan
oikeassa! Olennaista on kuitenkin luokkataistelun historiallinen oikeutus:
vallankumouksellinen puna-armeija perii lopulta voiton suuren sotapäällikön
kaatumisesta huolimatta, ja taantumuksellinen valkokaarti on tuomittu häviöön.
Tsapajevin dramaattinen kuolinkohtaus rinnastaa hänet myös entisaikojen
kuuluisiin kasakkapäälliköihin Stepan Raziniin ja Jermak
Timofejevitsiin: 1500-luvulla elänyt Jermak hukkui Irtysin vesiin
samoin kuin Tsapajev saavuttaa tiensä pään Ural-joella,
ja elokuvassa soi Jermakista kertova laulu.
Tsapajev oli kenties ensimmäinen
elokuva joka todella saavutti neuvostokansan syvät rivit – sen juonen
ymmärsivät kaikki akateemikoista kolhoositalonpoikiin, ja sen
henkilöihin oli jokaisen helppo samastua. Tässä lopultakin
täydellistyi Leninin visio elokuvasta massojen valistuksen ja viihdytyksen
välineenä: tässä kulminoituivat sosialistisen realismin
keskeiset poliittiset ja taideteoreettiset periaatteet, mutta tunteisiin
vetoavat ja lähihistorian kokemuksiin perustuvat tapahtumat antoivat
yleisölle mahdollisuuden eläytyä juonen käänteisiin
ja lujittaa uskoaan sosialismin oikeu-tukseen. Lähes 70 kuluneen
vuoden tuomalla jälkiviisaudella voidaan tietysti kysyä sitäkin,
missä määrin Tsapajev ja muut samantapaiset, sankarinsa
lähes jumalan asemaan korottavat elokuvat ja romaanit olivat osaltaan
lujittamassa Neuvostoliitolle leimallista, sittemmin myös poliittisen
ja taiteellisen kehityksen tukahduttanutta henkilönpalvontaa.
Esittely: Airi Silo
Kirjallisuutta:
Istorija sovetskogo kino 1917–1967, Tom 2 (Iskusstvo, Moskva
1973)
Andrei Plahov, Neuvostoelokuva (APN, Moskova 1990)
Neya Zorkaya, The Illustrated
History of the Soviet Cinema (Hippocrene Books, New York 1989)
Alkukuva
Kosmos 12
1968 / väri / 11 min
Taistelu- ja koelentäjien koulutus avaruuslentäjiksi.
|
