|
Moskova ei usko kyyneliin
(Москва слезам не верит / Moskva slezam ne verit / Moscow Does Not Believe
in Tears)
Mosfilm / 1979 / väri / 149 min / K-12
Ohjaus:
Vladimir Menshov
Käsikirjoitus:
Boris Levin ja Petr
pavlenko
Kuvaus:
Igor Slabnevitsh
Musiikki:
Sergei Nikitin
Leikkaus:
Jelena Mihailova
Rooleissa:
Vera Alentova (Ekaterina), Irina Muravjova (Lyudmila), Aleksei
Batalov (Gosha), Raisa Rjazanova (Antonina), Aleksandr
Fatjushin (Gurin), Boris
Smortshkov (Nikolai), Viktor Uralsky (Nikolain isä), Natalia
Vavilova
(Alexandra), Valentina Ushakova (Nikolain äiti), Juri
Vasiljev (Ratshkov),
Oleg Tabakov (Volodja)
Suomen ensi-ilta:
13.2.1981
Tämä Neuvostoliiton ensimmäinen todellinen blockbuster-hitti
seuraa kolmen maalaistytön, Ekaterinan, Lyudmilan ja Antoninan, tarinaa alkaen
vuodesta 1958, jolloin he saapuvat Moskovaan tavoitellakseen parempaa elämää. Elokuvan
alkuasetelmassa ystävykset jakavat saman huoneen
ajalle tyypillisessä yhteisasuntolassa. Elokuvan päähenkilö Ekaterina on töissä
tehtaassa, mutta haaveilee samalla paremmasta elämästä ja opiskelupaikasta.
Ekaterina tapaa eräissä juhlissa televisiossa työskentelevän kameramiehen,
komean Rudolfin ja ihastuu tähän silmittömästi. Suhteen edetessä Ekaterina
tulee raskaaksi, ja kun Rudolf ei suostukaan menemään naimisiin tytön kanssa,
jää Ekaterina yksin lapsensa kanssa. Samaan aikaan ystävyksistä Antonina menee
naimisiin rakennustyöläisen, Nikolain, kanssa ja Lyudmila pyörittelee miehiä
ympärillään. Tarinan toisessa osassa neljätoista vuotta myöhemmin Ekaterinasta
on tullut tehtaan johtaja ja murrosikäisen Aleksandran äiti. Kun Ekaterina
tapaa Gosha-nimisen miehen, he alkavat seurustella, ja Ekaterina uskoo vihdoin
löytäneensä onnen. Vaikeuksia kuitenkin aiheuttaa paikalle ilmestyvä Aleksandran
isä Rudolf, joka haluaa sopia välinsä naisen kanssa ja tavata tyttärensä.
Moskova
ei usko kyyneliin on lämminhenkinen draama, joka hurmaa katsojansa tunnelmallaan,
jossa katsoja jännittää saavatko naiset onnellisen loppunsa vai ei. Tarinan
keskiössä kuvataan itsenäistä Ekaterinaa, joka nousee suoranaisen tuhkimotarinan
kautta vaikeuksista voittoon ja yhteisasuntolasta tehtaanjohtajan pallille.
Samalla elokuva kuvaa neuvostoyhteiskunnan muutosta Hrustshevin suojasään
vapaammista oloista Brezhnevin pysähtyneisyyden aikaan, jolloin maan kehitys
ja uudistukset pysähtyivät. Elokuvasta tuli yksi suosituimmista kotimaassaan:
Neuvostoliitossa katsojia oli 80 miljoonaa, kun yleensä sen ajan suosikkielokuvilla
katsojia oli 40–70 miljoonaa. Elokuva niitti menestystä myös ulkomailla, kun
se voitti parhaan ulkomaisen elokuvan Oscar-palkinnon vuonna 1980.
Esittely:
Soile Tirri
Aikaikkuna: Jarkko
Silénin esittely samasta elokuvasta keväältä 2004.
|
