|
Que Viva Mexico!
(Да здравствует Мексика!)
Mosfilm 1979 / 89 min / K11
Ohjaus:
Sergei Eisenstein ja Grigori Aleksandrov
Kuvaus:
Eduard Tisse
Kertoja:
Sergei Bondartšuk
Suomen ensi-ilta:
30.11.1979
Grigori Aleksandrov aloittaa kokoamansa version Que Viva Mexicosta! selittämällä itse filmin historiaa leikkauspöydän ääressä. Selostajana alkuperäisessä venäjänkielisessä versiossa kuullaan Sergei Bondartšukia.
Eisensteiniltä kesken jääneen elokuvan historia onkin varsin mielenkiintoinen. Eisenstein lähti vuoden 1930 alussa yhdessä luottokuvaajansa Eduard Tissen sekä ohjaaja Grigori Aleksandrovin kanssa opintomatkalle Amerikkaan. Hollywoodin elokuvatehtaisiin tutustuessaan kolmikko tapasi amerikkalaisen lehtimiehen Upton Sinclairin, joka oli tunnettu työläisten asemaan ruotivista, kantaaottavista kirjoituksistaan. Sinclair innostui Neuvostoliitosta saapuneista vieraista ja näiden näkemyksistä niin, että lupautui rahoittamaan kolmikon kuvausmatkan Meksikoon. Eisenstein oli visioinut elokuvan, joka kertoisi Meksikon historiasta. Elokuvan kiinnekohdaksi oli nostettu Porfirio Díazin (1830–1915) diktatuuri ja sen jälkeinen sosialistinen nousukausi. Kolmikon kiinnostuksen Meksikoon oli sysännyt liikkeelle "Institutionaalinen vallankumouspuolue", joka oli toiminut Meksikossa hallituksen suurimpana puolueena vuodesta 1929 alkaen.
Eisenstein kuvasi elokuvaansa vuoden verran, mutta sitten Sinclairin rahoituskanavat menivät umpeen. Samassa hötäkässä Stalin laittoi kuuluisan sähkeensä Eisensteinille, jossa tätä kehoitettiin palaamaan Neuvostoliittoon, tai muuten hänen katsottaisiin toimivan neuvostovaltion etujen vastaisesti, ja leimattaisiin valtionpetoksesta. Eisenstein palasi Neuvostoliittoon vuonna 1932, jonka jälkeen hän työsti toisen kesken jääneen elokuvansa Bezinin niityt 1936. Eisensteinin seuraava valmistunut elokuva oli Aleksanteri Nevski vuonna 1938. Vuodesta 1932 alkaen, Stalinin silmätikuksi joutumisen jälkeen, Eisensteinin päätehtäväksi jäikin toimiminen lähinnä elokuvateoreetikkona ja Moskovan elokuvainstituutin professorina.
Aleksandrovin kokoama teos Que Viva Mexico! on miehen
itsensä mukaan koostettu niin, miten hän kuvitteli Eisensteinin
kokoavan sen opintomatkan jälkeen. Elokuvasta uupuivat Aleksandrovin
mukaan alkuosa ja loppu, joten tästäkin syystä Aleksandrov
on omassa versiossaan tehnyt alun, jossa hän itse selittää elokuvan tekovaiheita.
Elokuvan lopuksi on valittu Eisensteinin ja Tissen kuvaamaa
materiaalia vainajien päivän karnevaalista. Ennen vainajien karnevaaleja
nähdään lyhytelokuvaksikin koostettu jakso Maguey. Jakso on Eisensteinin
dramatisoima kuvaus Porfirio Díazin diktatuurin julmuudesta. Jakso luotaa
Sebastianin ja Marian rakkaustarinaa, jota ympäröivät kapitalismin
ja sosialismin ristiriidat. Naisten esineellistäminen, sorto ja nälänhätä
tulevat elokuvan aikana useastikin esille. Naisten esineellistäminen
tuodaan esille Magueyassa raiskauksen yhteydessä, ja tätä
edeltävässä jaksossa nimeltä Soldadera, jossa kuvataan päivittäisiä torimyyntitapahtumia.
Magueyn tunnetuin kohtaus lienee Sebastianin hiekka-aavikkoon kaivettu keho, josta näkyville on jätetty ainoastaan pää. Sebastian on joutunut kaivetuksi aavikkohiekkaan, koska hän nousi sotajalalle saatuaan selville tilanomistajan raiskanneen hänen rakastettunsa Marian. Kohtauksen lopuksi tilanomistajan miehet tallovat Sebastianin pään hevosillaan.
Eisensteinin filmimateriaalista on tehty useampi kokoonpano. Aleksandrovin version jälkeen tunnetuin lienee brittiläisen toimittajan Marie Setonin versio Time in The Sun (1940).
Esittely: Hanne-Mari Rumbin
|
