|
Vanja-eno
(дядя ваня / Djadja Vanja / Uncle Vanya)
1971 / mv/väri / 104 min
/ S
Ohjaus:
Andrei Mihalkov-Kontsalovski
Käsikirjoitus:
Anton Tshehov
Kuvaus:
Jevgeni Guslinski ja Georgi Rerberg
Musiikki:
Alfred Shnitke
Rooleissa:
Innokenti Smoktunovski (Vanja), Vladimir Zeldin (professori Serebrjakov),
Irina Miroshnitshenko (Jelena Serebrjakova), Irina Anisimova-Wulf (Marija Voinitskaja),
Sergei Bondartshuk (tohtori Astrov), Irina Kuptshenko (Sofja Serebrjakova),
Jekaterina Mazurova , Mazurova (Marina), Ksenija
Tarasova, Sergei Filippov, Ivan
Ljubeznov, Pavel Springfeld, Igor Smirnov
Anton Tsehovin näytelmä Vanja-eno on kertomus keski-ikäisestä
miehestä, joka rakastuu sisarensa leskeksi jääneen miehen toiseen vaimoon.
Tsehov kuvaa Vanjan tunne-elämää tapahtumien kautta. Ilman vastarakkautta jäävä
palava tunne riuduttaa, niin käy myös Vanjalle. Kahdeksalle roolihenkilölle
kirjoitetussa näytelmässä analysoidaan erillaisten ihmiskohtaloiden ja niissä
asuvien persoonallisuuksien keskinäisiä suhteita. Nykymaailmaa ennakoivat luonto-
ja katastrofikuvat ihmetyttävät lukijaa, joka elää näiden ongelmien keskellä.
Kirjallisuusfilmatisointeja
tarkastellessa on syytä ottaa huomioon taustalla vaikuttava teos, kenties
klassikko. On huomioitava teoksen edustama aikakausi, tyylilaji, sekä taustalla
vaikuttanut kirjailija. Ohjaaja on tällöin yksi monista teoksen tulkitsijoista.
"Tsehovin pohjalta voi syntyä mitä moderneinta elokuvaa.
Tsehov on modernin tramaturgian – Albeesta ionescoon – isä, dramaturgian
Proust."
– Mihalkov-Kontsalovski.
Andrei Mihalkov-Kontsalovski (s. 1937) teki elokuvan Tsehovin näytelmän pohjalta
1971. Se on huolellinen ja pikkutarkka kuvaus maalaiselämästä, jonka harmoniaa
häiritsee kiivaat tunne-ilmaisut ja arkirutiineiltaan pahasti luistanut elämäntyyli.
Elokuvassa esiintyvien dokument-tivalokuvien runsas käyttö tuo elokuvaan kiireettömän
tsehovilaisuuden tuntua. Aikakäsitteen ongelma on haastava jo senkin takia,
että elokuva asettaa ajalle ja kestolle aivan erilaiset resurssit kuin kirjallinen
tyyli. Tsehov-filmatisointien suurimpana kompastuskivenä pidetäänkin juuri
ajan kuvaamista. Tsehoville luontainen ikävän ja pitkästymisen syvimmän olemuksen
kuvaaminen jää elokuvassa saavuttamatta. Mihalkov-Kontsalovskin Vanja-enoa
on usein kuvattu dagerro-tyyppiseksi valokuvaksi (1839 keksitty valokuvausmenetelmä).
Kaikkihan me tiedämme, että vanhat valokuvat kellastuvat ajan myötä. Henkilökohtaisen
näkemykseni mukaan valokuvat käyvät kuitenkin sitä mielenkiintoisimmiksi mitä
epätarkempia ja epäsel-vempiä ne ovat.
Esittely: Hanne-Mari Rumbin
Filmografiaa:
1961 Maltsik I golub (lyhytfilmi yhdessä Jevgeni Ostasenkon
kanssa)
1965 Ensimmäinen opettaja (pervyi utsitel)
1966 Nuoren naisen onni
(Istorija Asi Kljatsinoi, kotoraja ljubila, da ne vysla zamuz)
1969 Aateliskoti
(Dvorjanskoje Gnezdo)
1971 Vanja-eno (Djadja Vanja)
1974 Balladi rakastavaisista
(Romans o vljubljonnyh)
1978 Siperiada (Sibiriada)
1982 Split Cherry Tree
1984 Marian rakastajat
1985 Pakojuna
1986
Duetto yhdelle
1987 Verisukulaiset
1989 Homer ja Eddie / Tango & Cash
1991 Sisäpiiri (Blizhnii krug)
1994 Kurotska Rjaba / Ryaba My Chicken
1995 Lumière and Company
1997 The
Odyssey (TV -sarja)
2002 Hullujenhuone (Dom durakov)
2003 The Lion in Winter
2003 (TV)
|
