|
Totuus avaruuden valloituksesta
elokuvakooste
Ensimmäiset Sputnikit
1957
/ mv / 41 min
Viideskymmeneskolmas
1982
/ väri / 10 min
Kosmonautin päiväkirja
1965
/ väri / 18 min
Kun Neuvostoliitto lokakuun 4. päivänä
vuonna 1957 lähetti avaruuteen ensimmäisen
satelliittinsa Sputnik 1:n, se ihastutti ystäviään
ja pelästytti kilpailijansa, etenkin Yhdysvallat,
pahanpäiväisesti. Noina lokakuisina kirkkaina
iltoina Suomessakin, jossa televisiolähetyksetkään
eivät vielä vieneet ihmisten kaikkea aikaa,
tuijotettiin taivaalla liikkuvaa valopilkkua - jotkut
ylpeinä, melkein osan kunniasta ottaen, jotkut
harmistuneina ja lähes kaikki kiinnostuneina. Vaikka
neuvostoteknologian saavutus tulikin monille yllätyksenä,
se perustui pitkään omaperäiseen
avaruustutkimuksen perinteeseen.
Venäläisen
kosmonautiikan isäksi kutsutaan syystä opettaja
Konstantin Tsiolkovskia (1857-1935), joka ryhtyi
kirjoittamaan avaruuslennoista jo 1880-luvulla. Vuonna 1883
hän kirjoitti kirjan Vapaa avaruus, jossa mm.
painottomuuden seuraukset on selitetty. Vuonna 1903 hän
julkaisi kirjan Avaruuden Tutkimisesta Reaktiovoimaa
Käyttävien Laitteiden Avulla, joka sisältää
rakettien liikettä koskevan Tsiolkovskin kaavan.
Neuvostohallitus arvosti tieteiskertomuksienkin muodossa
ajatuksiaan esittänyttä visionääriä,
mutta Neuvostoliiton avaruusohjelmien käynnistys jäi
jo nuorempien miesten tehtäväksi.
Mies
Sputnikin takana oli lentokoneinsinööri Sergei
Koroljov (1907-1966), joka sai raketti-innostuksen
tavattuaan Tsiolkovskin. Hänen asemansa oli vahva myös
kun Neuvostoliitto alkoi suuntautua kilpajuoksussa
Yhdysvaltain kanssa kohti Kuuta. Hänen merkityksensä
Neuvostoliiton avaruusohjelmalle oli jopa niin suuri, että
hänen äkillinen kuolemansa heikensi oleellisesti
Neuvostoliiton mahdollisuuksia miehitettyyn kuulentoon.
Sinänsä Neuvostoliitto pyrki kylmän sodan
avaruuskilvassa erikoistumaan omille alueilleen, kuten Kuun
pimeän puolen tutkimiseen, pitkiin avaruusoleskeluihin
soveltuviin avaruusasemiin ja Venuksen tutkimukseen.
Tsiolkovskin ajoista rationaalisuutta pinnalta korostaneen
maan avaruusohjelmassa pysyikin vahva fantasiaelementin
mukana olo.
Neuvostoliiton tunnettuja
avaruussankareita, joita myös propagandassa käytettiin
estoitta hyväksi, olivat Laika-koira ja Juri Gagarin.
Kosmonauttien harjoituspaikaksi rakennettiin 1950-luvun
lopulla Tähtikaupunki, jossa kosmonauttien Titovin,
Beljajevin ja Leonovin nähdään
valmistautuvan tehtäviinsä elokuvassa Kosmonautin
päiväkirja. Kunnian ohella Neuvostoliiton
avaruusohjelmalla oli merkittäviä tieteellisiä
tavoitteita, varsinkin avaruuslääketiede ja
-psykologia olivat keskeisiä kiinnostuksen kohteita.
Myös Maapallon tutkiminen ja tarkkailu katsottiin
etenkin miehitettävien avaruusasemien työmaaksi.
Esittely: Jarkko Silén |
