|
Rintamaromanssi
(Voenno-polevoi roman /
Военно-полевой роман /
War-Time Romance)
Odessan elokuvastudiot / 1984 / väri / 92 min
/ S
Käsikirjoitus ja ohjaus:
Petr Todorovski
Kuvaus:
Valeri Blinov
Musiikki:
Igor Kanjukov ja Petr Todorovski
Rooleissa:
Nikolai
Burljaev, Inna Tshurikova, Natalia Andreitshenko.
Sanottakoon heti alkuun, että nimestään huolimatta
Rintamaromanssi ei ole
sotaelokuva. Sodalla on siinä jopa tärkeämpi tehtävä kuin sotaelokuvissa yleensä:
se tarjoaa puitteet haaveilulle, päiväunelmille ja rakkaudelle, kaikelle
herkkyydelle ihmisessä, jota edes sota ei ihmiseltä voi kokonaan riistää. Itseasiassa
tämä syväluotaava herkkyys, joka sodan jälkeenkin on osa ihmisyyttä, on myös
koko elokuvan kantavimmista asetelmista, loppuun asti. Elokuva on melodraama,
mutta juuri tuon herkkyytensä ja pienten arkisten asioiden kauneuden
korostamisessa se onnistuu välttämään kovimmat ylidramatisoinnin karikot. Oikeastaan
se on kuvauksessaan jopa realistinen ja uskottava.
Elokuvan idea on, että sodassakin
haaveiluun taipuvainen Sasha (Nikolai
Burljajev), näkee kauniin majurin vaimon Ljuban (Natalia Andreitshenko) ja
rakastuu
tähän ensi silmäyksellä. Ljuba edustaa hänelle kaikkea sitä kaunista, mitä
hän
tarvitsee elämäänsä myös sodassa. Sota kestää vain hetken, mutta se jättää
jälkensä, myös Sashaan. Vuosia myöhemmin elokuvia teatterissa työkseen pyörittävä
Sasha tapaa kotimatkalla Ljuban. Sasha on naimisissa Veran (Inna Tshurikova)
kanssa, mutta hän ei pysty vastustamaan ensirakkauttaan, jota hän yrittää
platonisesti ylläpitää ja osoittaa. Vilpitön ja rakastettava
Sasha saa kuitenkin vähä
vähältä kokea, miten mahdottomalta yhdistelmältä avioliitto ja palava rakkaus
toiseen naiseen voivat tuntua.
Rintamaromanssi on kiinnostava elokuva monessakin
mielessä. Ensiksikin, herkkyys ja arjen kauneus, joita elokuvassa
viljellään, ovat yhtä vilpittömiä kuin
päähenkilö Sashakin. Sitä voisi hyvällä syyllä tituleerata eräänlaiseksi
vilpittömän naivismin ylistykseksi. Tästä syystä se on kiinnostava myös melodraamana
ja
toisaalta juuri neuvostomelodraamana. Melodraaman geneerisiin piirteisiin
kun kuuluu usein sillä melodramaattisuudella mässäily. Rintamaromanssissa
tukahdutetut tunteet nousevat vähä vähältä, hyvin arkisin keinoin
esiin, niillä ei
mässäillä ja ne edustavat enemmänkin surumielistä haikeutta kuin liioiteltua
intohimoa. Joskus elämä heittelee, eikä kaikki mene niin
kuin toivoisi. Siinä mielessä
Rintamaromanssi on toisaalta voimakkaan slaavilainen elokuva, perestroikan
vapauttama neuvostoarjen kauneuden ylistys ilman saarnoja tai osoittelevia
mielipiteitä. Ehdottomasti katsomisen arvoinen.
Näyttelijöistä
Sashaa esittävä Nikolai Burljajev on länsimaiselle yleisölle
tullut tutuksi Andrei Tarkovskin elokuvista. Hänen uransa elokuvanäyttelijänä
lähti käyntiin Tarkovskin esikoiselokuvassa Ei paluuta (Ivanovo destvo) 1962,
jossa
hän esitti päähenkilö Ivania. Burljajev on nähty myös mm. Tarkovskin Andrei
Rublevissa, 1969.
Esittely: Henna-Riikka Rumbin
|
