|
Viimeinen pyhäinjäännös
(Taistojen mies / Stridernas man – Viimne reliikvia / Poslednjaja relikvija / The Last
Relic)
Tallinnfilm / 1969 / väri / 2460
m / 91 min / K-12
Ohjaus:
Grigori Kromanov
Käsikirjoitus:
Arvo Valton - Eduard Bornhöhen romaanin Ruhtinas Gabriel
pohjalta
Kuvaus:
Juri Garshnek
Musiikki:
Tõnu Naissoo ja Uno Naissoo
Ä
änisuunnittelu:
Aleksei Mashistov.
Rooleissa:
Aleksandr Goloborodko (Gabriel), Ingrid Andrin (Agnes von
Mönnikhusen), Elze Radzinja (abbedissa), Rolan Bykov (Veli Johannes),
Eve Kivi (Ursula), Uldis Vadziks (Siim), Raivo Trass (Hans von Risbieter),
Peeter Jakobi (Ivo Schenkenberg), Karl Kalkun (kapinajohtaja)
Suomen ensi-ilta:
3.9.1971 / Capitol
Neuvostoliiton kulta-aikaa ei-venäläisten tasavaltojen
näkökulmasta oli 1970-luku, jolloin Neuvostoliiton valtaistuimella
istui vanhuudenhöperö Leonid Iljitsh Brezhnev. Silloin keksittiin,
että tasavaltojen omaa kulttuuria pitäisi tukea. Kontrollin tietynasteinen
höltyminen ja maan taloudellinen menestys kylmän sodan elintasokirissä ennen
kaarrosta romahduslinjalle mahdollistivat varsin näyttävien kulttuurihankkeiden
toteuttamisen. Sellaisena voi pitää myös Neuvosto-Viron
kulttielokuvaksi noussutta Viimeistä pyhäinjäännöstä.
Grigori Kromanovin ohjaaman historiallisen seikkailuelokuvan tapahtumat
sijoittuvat keskiajan lopulle 1500-luvulle. Elokuva sisältää neuvostoelokuvaksi
varsin vauhdikkaita ja väkivaltaisia kohtauksia. "Meie 'western'",
sanoivat tallinnfilmiläiset aikanaan elokuvastaan. Viihteellisen elokuvan
tarinan pohjalle on sovitettu luokka-asetelma, talonpoikaiskapinalliset
vastaan luostarin riistäjät.
Ritari Hans von Risbieter perii pyhäinjäännöslippaan.
Hän tekee luostarin abbedissan kanssa kaupan, jonka mukaan hän
luovuttaa pyhäinjäännökset luostarille, jos abbedissa
antaa kauniin sisarentyttärensä Agnesin hänen vaimokseen.
Kuvioon tulee mukaan Gabriel, vapaa mies, joka ihastuu Agnesiin. "Elokuvassa
onkin vauhtia, seikkailuja, kaksintaisteluita, juonitteluja, jalorotuisia
hevosia, uljaita miehiä ja kauniita naisia - ja tietenkin rakkautta",
tiesi Kinolehti kertoa elokuvan valmistuttua. Filmin tunnukseksi nousee
talonpoikien toteamus "Meidän pyhäinjäännöksemme
on vapaus",
joka varmasti nostatti aikanaan ironisia tulkintoja.
Elokuvasta tehtiin
Suomessa uusi esityskopio, jonka ensi-ilta oli Virossa keväällä 2002.
Samalla tehtiin siirrot myös vhs- ja dvd-julkaisuja varten. Elokuva
esitettiin kesällä 2003 myös Karlovy Varyn elokuvajuhlilla.
Virossa elokuva kuuluu kansalliseen yleissivistykseen, televisiossa se on
esitetty monta kertaa. Vaikka tekijäjoukosta suuri osa oli kansallisuudeltaan
venäläisiä, oli mukana avustamassa myös virolaisia joukossaan
animaatiotaiteilija Priit Pärn
ja tuleva presidentti Lennart Meri.
Esittely: Jarkko Silén
Filmografiaa:
1964 Põrgupõhja uus Vanapagan
1968 Meie Artur (TV)
1969 Viimne reliikvia
1975 Brillianty dlja diktatury proletariata
1979 Hukkunud alpinisti hotell
|
