|
Ihmisen kohtalo
(Судьба человека / Sudjba tsheloveka / Ett människööde /
Destiny of a Man)
Mosfilm / 1959 / mv / 2770 m 35% / 103 min / K-16
Ohjaus:
Sergei Bondartshuk
Käsikirjoitus:
Juri Lukin, Fjodor Shakhmagonov ja Mihail Sholohov
Kuvaus:
Vladimir Monakov
Musiikki:
Venjamin Basner
Leikkaus:
Tatjana Likatshiova
Rooleissa:
Sergei Bondartshuk (Sokolov), Pavel Boriskin (Vanja),
Zinaida Kirijenko (Irina), Pavel Volkov (Ivan),
Juri Averin (Müller)
Suomen ensi-ilta:
23.10.1959 Capitol, Corona
Esitetty televisiossa 8.10.1961 (STV) ja 25.7.2001 (TV2)
Tämän elokuvan eräässä kohtauksessa on mukana turkulainen tuomari
Teuvo H. Huotari. Hän kävi elokuvan esittämistä kertomassa filmistä ja
tuosta elämänsä kiintoisasta tapahtumasta.
Sergei Bondartshuk (1920–1994) oli 1950-luvun lopulla neuvostoelokuvan
suosituimpia näyttelijöitä. Näyttelemistä lapsesta
asti harrastanut Bondartshuk esiintyi sodan aikana etulinjan viihdytysjoukoissa
ja opiskeli sen jälkeen Valtion elokuvakoulussa. Tunnetuksi hän tuli
Sergei Gerasimovin Nuoressa kaartissa (1948) ja
huipulle hänet nosti nimiosa Sergei Jutkevitshin Othellossa (1955),
jossa Desdemonaa esittäneen Irina Skobtsevan kanssa hän meni naimisiin.
Bondartshuk pääsi kokeilemaan myös ohjaamista ja hänen
esikoiselokuvansa tällä saralla oli Mihail Sholohovin novelliin perustuva
Ihmisen kohtalo (1959), jossa hän itse näytteli myös
pääosan ja josta hän sai Leninin palkinnon. Elokuva voitti myös
pääpalkinnon Moskovan elokuvajuhlilla 1959 ja osoittautui kassamenestykseksi.
Niinpä hänen ohjattavakseen annettiin myöhemmin tuotantokustannuksiltaan
kaikkien aikojen kallein neuvostoelokuva, Leo Tolstoin romaaniin perustuva
neliosainen Sota ja rauha (1965–67), josta hän
sai Oscarin. Vuonna 1980 hänelle myönnettiin Sosialistisen Työn
Sankarin arvonimi.
Ihmisen kohtalo kertoo rehdin
venäläissotilaan, perusmies Sokolovin selviytymistarinan. Orvoksi
sisällissodan jäljiltä jäänyt Sokolov perustaa oman
uuden perheen. Sitten tulee maailmansota. Sokolov joutuu saksalaisten sotavankileirille,
mutta yritteliäänä miehenä pääsee pakenemaan.
Elokuvan keskeisimmässä kohtauksessa vankileirin työnormeja
arvostellut Sokolov joutuu leirin päällikön puheille. Tämä aikoo
ammuta hänet, mutta haastaa hänet kuitenkin juomaan votkaa kolme
piripintaista juomalasillista. Kansansadun sankarin tapaan Sokolov kestää kolme
koettelemusta ja natsipäällikkö armahtaa hänet, antaapa
vielä ruokaakin. Sokolovin moraalinen ylemmyys ei sinänsä tilanteessa
riitä, vasta fyysistä suoritusta, juomiskykyä ja pelon hillintää natsitkin
ovat kykeneviä ymmärtämään.
Bondartshukin elokuva
joutui Neuvostoliiton kulttuuripolitiikan pelinappulaksi siinä mielessä,
että sen myönteistä sankarihahmoa ja optimistista perussuhtautumista
käytettiin lyömäaseena 1950-luvun lopun suojasääkauden
hankalammiksi koettuja elokuvia vastaan. Myös tyylillisesti Ihmisen
kohtalo on varsin perinteistä elokuvakerrontaa, Bondartshuk
käyttää itsetietoista kameraa ja päähenkilön
muistikuvilla motivoituja takautumia juuri sen verran, että elokuva
täyttää suojasääelokuvan tyylinormit. Elokuvan ääniraita
valikoivuudessaan on sen sijaan keinona poikkeuksellisempi ja ennakoi vaikkapa
Tarkovskin elokuvia. Tyypillinen ohjaaja-näyttelijän elokuvan
ongelma on se, että jo vuonna 1951 Neuvostoliiton kansantaiteilijan
arvonimen saanut Bondartshuk on enemmän kuin hiukan liian riskin ja
hyvinvoivan näköinen leirillä nälkää ja huonoja
oloja kärsiväksi
Sokoloviksi.
Esittely: Jarkko Silén
Kirjallisuutta:
Akterskaja entsiklopedija kino rossii. Vypusk 1. (Materik 2002)
The
BFI Companion to Eastern European and Russian Cinema (BFI 2000)
TeeHoo: Ihmisen
kohtalo (Uusi Päivä 14.-15.10.1961)
Josephine Woll: Real Images.
Soviet Cinema and the Thaw (I.B.Tauris 2000)
Alkukuva
Ydinvoimalainsinööri
1987 / väri / 11 min
Prosessien valvoja päättää tilanteissa, joita harjoitellaan
keskusohjaamon simulaattorilla.
|
