|
Bim – Mustakorva
(Белый Бим чёрное ухо / Belye Bim tshernoe uho / White Bim Black Ear
)
Gorkin elokuvastudio / 1977 / väri / 181 min
/ S
Ohjaus:
Stanislav Rostotski
Käsikirjoitus:
Stanislav Rostotski – perustuu Gavril Trojepolskin samanimisen romaaniin
Kuvaus:
Vjatšeslav Shumski
Musiikki:
Andrei Petrov
Rooleissa:
Vjatšeslav Tihonov (Ivan Ivanovitš), Vasili Vorobev (Tolik,
Mihail Zimin (Tolikin isä), Rimma Manukovskaja (Tolikin äiti),
Irina Shevtšuk (Dasha), MMarija Skvortsova (Stepanovna),
Sergei Shevljakov (Aljosha), Mikhail Dadyko (Sergei),
Gennadi Kotškozharov (Aljoshan isä), Raisa Rjazanova (Aljoshan äiti),
Valentina Vladimirovna (naapuri), Anatoli Barantsev (lääkäri),
Vitali Leonov, Ivan Ryzhov,
Ljubov Sokolova, Aleksei Tšernov
Bim mustakorva on niin neuvostoliittolaisen lastenelokuvan
kuin kirjallisuudenkin klassikkoteos. Stanislav Rostotskin elokuva mustakorvaisesta
setteristä Bimistä, on koskettava ja lastenelokuvaksi ehkä liiankin julma.
Elokuva pohjaa Gavrili Trojepolskin samannimiseen romaanin vuodelta 1971. Bim
mustakorva on sarjassaan ainutlaatuinen jo siinä mielessä, että se oli Neuvostoliitossa
aikanaan huomattavimpia eläinten oikeuksiin vetoavia kuvitteellisia romaaneja.
Gavrili Trojepolski sanoo itse romaanistaan: Kirjoillani on yksi ainoa tarkoitus
– puhua hyvyydestä, luottamuksesta, vilpittömyydestä, uskollisuudesta.
Bim mustakorva
on kertomus koirasta, joka isäntänsä sairaskohtauksen jälkeen yrittää parhaansa
mukaan sinnitellä maailmassa ymmärtämättä lainkaan mihin isäntä loppujenlopuksi
katosi ja miksi? Bimin viattomuus ja kodin ulkopuolinen maailma ovat täydellisesti
toistensa vastakohtia. Koira saa tuskallisesti kokea ihmisten pahuuden ja
piittaamattomuuden. Alkujaan hyvin kohdeltu ja rakastettu koira ei ymmärrä
sitä julmuutta, joka siihen kohdistetaan tuntemattomien ihmishahmojen taholta.
Mustakorvaisen Bimin elämä ei kuitenkaan ole pelkkää kärsimystä, vaan siihen
mahtuu myös aitoa riemua ja hyväsydämisiä ihmisiä. Koira löytää retkillään
kaksi pikkupoikaa, Tolikin ja Aljosan. Pienten poikien antama turva kestää
kuitenkin vain siihen, mistä aikuisten maailma alkaa. Elokuvan loppu kaikessa
lohduttomuudessaan antaa kuitenkin toivoa tulevaisuudesta, jossa uusi sukupolvi
on vanhaa parempi.
Bim mustakorvaa voidaan yhtä hyvin pitää niin surullisena
eläintarinana kuin poliittisena dokumenttina. Bim rinnastetaankin usein tavanomaiseksi
hyväuskoiseksi neuvostoihmiseksi, joka elämänsä varrella joutuu yhden jos
toisenkin potkittavaksi. Kiltteys ja hyväsydämisyys ei voita pahuutta ihmisten
rakentamassa todellisuudessa. Bimin koiranelämässä hyvyyteen ja kiltteyteen
kannattaa kuitenkin uskoa.
Bim mustakorvassa esiintyy monia neuvostoihanteita
fyysisinä olioina. Sivistys ja järkevyys näyttäytyvät muutamana opiskelijana,
jotka puolustavat Bimin inhimillisiä oikeuksia. Pahuus ja tunteettomuus liitetään
usein saamattomuuteen ja laiskuuteen, jolloin tuomitseminen on kaksin verroin
helpompaa. Täydellistä hyvyyttä ja ehtymätöntä toiveikkuutta edustavat lapset,
jotka koiramaisella viattomuudellaan ja hurjalla elinvoimaisuudellaan johdattavat
hyvyyttä pahan edelle sellaisella tarmolla, että pakostakin tulevaisuudenusko
ponnistaa paatuneimmankin katsojan tajuntaan.
Bim mustakorva on elokuvana
nähtävä ja kirjana luettava, väheksymättä lainkaan nenäliinapakettia ja sen
tarpeellisuutta. Elokuva sai valmistumisvuonna 1977 Neuvostoliiton parhaan
elokuvan tittelin, ja sen näki 231 miljoonaa katsojaa. Vuonna 1978 elokuva
oli Oscar-ehdokkaana parhaana vieraskielisenä elokuvana. Samana vuonna elokuva
palkittiin kristallisella maapallolla Karlovy Varin elokuvafestivaaleilla.
Vuonna 1980 elokuva toi Trojepolskille ja Rostotskille Leninin palkinnoit.
Stanislav
Rostotski (s.1922) oli Neuvostoliittolainen elokuvaohjaaja, jonka tuottelijain
kausi keskittyy 60-luvulle. Ohjaaja itse palveli II Maailmansodan aikana
neuvostoarmeijan riveissä, jonka johdosta miehen tuotantoon lukeutuu useita
sotaelokuvia. Sotakokemuksiaan hän purkaa uskottavasti omiin aihetta käsitteleviin
elokuviinsa. Sodan jälkeen Rostotski aloitti opintonsa valtion elokuvainstituutissa.
1946 hän kuitenkin keskeytti opintonsa ja siirtyi Mosfilmin palvelukseen. 1950
Rostotski palasi elokuvainstituuttiin ja valmistui 1952 yhtenä Kozintsevin
oppilaista.
Esittely: Hanne-Mari Rumbin
Filmografiaa:
1955 Zemlja I ljudy / Land and People
1957 Delo bylo v Penkove
/ It Happened in Penkovo
1959 Mayskie zvjezdy / May Stars
1962 Na semi vetrah
/ In the Seven Winds
1963 Zimnie etjudy / Winter Impressions
1965 Geroy nashego
vremeni / Hero of Our Time
1966 Bela
1966 Maksim Maksimovitš
1966 Zapiski
Petšorina / Pechorin´s Notes
1968 Dozhivjom do ponedelnika / Let´s Live Until
Monday / We'll Live Till Monday
1972 A zori zdes tihie / The Dawns Here Are
Quiet / Ja ilta oli rauhaisa
1974 Pod kamennym nebom / Under a Stone Sky
1977 Belye Bim tshernoe uho / White Bim Black Ear / Bim mustakorva
1979
Professija kinoakterov / Stepan Stepanov
1985 I na kamnjah rastut derevja
/ Trees Grow on the Stones Too (TV-elokuva)
1989 Iz Zhizni Feodora Kuzkina
/ From the Life of Fyodor Kuzkin
|
