|
Tapahtui Donilla
(Donskaja povestj / Det hände vid Don)
Lenfilm / 1964 / mv / 95 min / 2600 m / K-16
Ohjaus:
Vladimir Fetin
Käsikirjoitus:
A. Vitol - Mihail Sholohovin novellista
Kuvaus:
E. Kirpitschev
Musiikki:
V. Solovjev-Sedoi
Leikkaus
E.Orlova
Rooleissa:
Ludmila Tsursina (Daria), Jevgeni Leonov (Jakov
Shibalok),
Boris Novikov (Tsubukov), Nikolai Melnikov (Aljoha),
Aleksandr Blinov (Nikolka)
Suomen ensi-ilta:
5.3.1965 (Capitol, Helsinki) Esitetty ensi-iltakierroksella kaksi viikkoa.
Vladimir
Fetinin (1925–1981) Mihail Sholohovin donilaiskertomukseen perustuva elokuva
Tapahtui Donilla tuli Suomeen vuotta liian aikaisin: vuoden 1965 kirjallisuuden
Nobel-palkinnon saanut Sholohov olisi varmaan nimellään
saanut katsojat liikkeelle paremmin, jos elokuva olisi ollut tarjolla palkinnon
julkistamisen jälkeen eikä jo edeltävänä keväänä.
Fetin kuului siihen "suojasään" kaudella esiin nousseen uuden neuvosto-ohjaajapolven
usein värittömänä pidettyyn enemmistöön, joka
sai puurtaa enimmäkseen kirjallisten aiheiden parissa.
Mihail Sholohov
(1905–1984) puolestaan nousi Maksim Gorkin kuoleman jälkeen sosialistisen
realismin suurimmaksi eläväksi esikuvaksi. Elämänsä hän
asui pääosin syntymäseudullaan Veshenskajan alueella Donilla
ja jo Stalinin kaudella hänen asemansa oli niin vakaa, että hän
voi arvostella kollektivisoinnin toteuttamistapaa ja sen aiheuttamaa nälänhätää Stalinille
kirjeessään huhtikuussa 1933. Vastauskirjeessään Mishkalle
Koba myönsi neuvostoviranomaisten mahdolliset ylilyönnit, mutta
syytti maalaisia "italialaisesta lakosta". "Silti on selvä kuin Jumalan
päivä,
että kunnianarvoisat elonkorjaajat eivät ole sellaista harmitonta
sakkia kuin saattaisivat kauempaa katsoen näyttää", hän
kirjoitti Kremlistä myrkyllisesti Donilla asuvalle Sholohoville. Vuonna
1938 Sholohov osoitti näkökulmasta riippuen jo lähes uskomatonta
rohkeutta, jääräpäisyyttä tai naiiviutta, kun meni
arvostelemaan kotiseudullaankin tehtyjä joukkopidätyksiä.
Tämä saikin
paikallisen sisäasiain kansankomissariaatin valmistelemaan syytettä häntä vastaan,
mutta sitä ei koskaan esitetty, mitä ilmeisimmin itsensä Stalinin
määräyksestä. Aikansa "suuri venäläinen nykykirjailija" Aleksei
Tolstoi väitti vuonna 1937 Pariisissa humalapäissään
venäläiselle
emigranttimaalarille Annenkoville, että venälaiskirjailijoiden
kuten hänen, Sholohovin ja Ilja Ehrenburgin pitää olla akrobaatteja
selviytyäkseen heilta vadituista tehtävistä, kuten Iivana
Julman ja Pietari Suuren rehabilitoinnista ja esimarxilaisiksi todistamisesta.
Sholohovin yksioikoista ja suorasukaista persoonaa on kuitenkin vähän
vaikea akrobaattina nähdä, ja Stalinin motiivi hänen säästämisessään
onkin ehkä ollut jonkinlainen samaistuminen tähän työläiskirjailijaan,
kun taas kreivi Tolstoi itse kyllä varmaan onkin saanut oppia monet
temput nahkansa säästääkseen.
Mutta mitä siellä Donilla
sitten oikein Sholohovin tarinoissa tapahtui, se jokaisen on paras todeta
itse katselemalla tämä oivallinen elokuva, teen ja monen sokerinpalan
kera.
Esittely: Jarkko Silén
|
