Elokuvasarjat
1999: kevät l syksy
2000: kevät l syksy
2001: kevät l syksy
2002: kevät l syksy
2003: kevät l syksy
2004: kevät l syksy
2005: kevät l syksy
2006: kevät l syksy
2007: kevät l syksy
2008: kevät l syksy
2009: kevät l syksy
2010: kevät l syksy
2011: kevät l syksy
2012: kevät
2013: kesä

Erikoisnäytökset

Ohjelmisto Elokuvat Tapahtumat Yhdistys Linkit

Kevät 1999

Sarjan teema: Neuvostoelokuvan 80-vuotisjuhlavuosi

Sarja esittelee elokuvan jokaiselta neuvostoelokuvan vuosikymmeneltä.

27.1.1999
Panssarilaiva Potemkin

26.2.1999
Kiväärimies

26.3.1999
Kivinen kukka

30.4.1999
Älä odota kirjettä

28.5.1999
Naisten kohtalo

Kiväärimies on historiallinen draama Lokakuun vallankumouksesta.

Elokuvassa seurataan Ivan Sadrinin (B. Tenin) taivalta orastavan poliittisesta rivisotamiehestä vannoutuneeksi bolshevikiksi. Lenininä Maksim Shtrauh.

Kiväärimies
(Человек с ружьём / Chelovek s ruzhyom / The Man with the Rifle)

Lenfilm / 1938 / mv / 92 min / S

Ohjaus:
Sergei Jutkevitš
Käsikirjoitus:
N. Pogodin
Kuvaus:
I. Martov
Musiikki:
D. Sostakovitsh
Ä änitys:
K. Gordon
Ä Lavastus
A. Blek
Rooleissa:
Maksim Shtrauh (V.I Lenin), B. Tenin (Ivan Sadrin), M. Bernes (Kostja Zikilev)

Kiväärimies on historiallinen draama Lokakuun vallankumouksesta. Elokuvassa seurataan Ivan Sadrinin taivalta orastavan poliittisesta rivisotamiehestä vannoutuneeksi bolshevikiksi. Ivan myös läpikäy ristiriitoja itsessään ja omissa asenteissaan, joutuessaan taistelemaan entisiä vallanpitäjiä vastaan. Ivan ja kivääri ovat erottamattomat. Kiväärillä hän puolustaa konkreettisesti itseään ja aatettaan ja samalla kivääri on Ivanille ystävä, johon voi aina luottaa.

Kiväärimies on ensimmäinen Jutkevitshin Lenin-aiheisista elokuvista. Leniniä Maksim Strauh, jota Jutkevitsh käytti muissakin elokuvissaan. Kiväärimies on palkittu "Order of the Red Banner for Labor" -palkinnolla.

Paitsi tuotteliaana ohjaajana, Jutkevitsh toimi myös elokuvakorkeakoulun näyttelijätiedekunnan johtajana ja oli eräs Neuvostoliiton Elokuvataiteilijaliiton perustajista. Hän jätti jälkeensä myös laajan kirjallisen tuotannon, joista mainittakoon "Max Linder" (1926), "Kuinka minusta tuli ohjaaja" (1946), "Ihminen valkokankaalla" (1947) ja "Ohjaajan kontrapunkti" (1960).

Tieto ohjaajaveteraanin kuolemasta ei Suomessa edes ylittänyt uutiskynnystämme, mikä kertookin paljon suhtautumisesta itäisen naapurimme elokuvatuotantoon.

Esittely: Kirsi Laine

Filmografiaa:

Eläköön radio! (1925)
Pitsit (1928)
Vastasuunnitelma (1932)
Kiväärimies (1938)
Sotamies Sveijkin uudet seikkilut (1943)
Vapautettu Ranska (dokumentti 1944)
Othello (1956)
Kertomuksia Leninistä (1958)
Lenin Puolassa (1966)
Juoni pieneen kertomukseen (1969)