Elokuvasarjat
1999: kevät l syksy
2000: kevät l syksy
2001: kevät l syksy
2002: kevät l syksy
2003: kevät l syksy
2004: kevät l syksy
2005: kevät l syksy
2006: kevät l syksy
2007: kevät l syksy
2008: kevät l syksy
2009: kevät l syksy
2010: kevät l syksy
2011: kevät l syksy
2012: kevät
2013: kesä

Erikoisnäytökset

Ohjelmisto Elokuvat Tapahtumat Yhdistys Linkit

Kevät 2008

Sarjan teema: Isä Aurinkoisen muistosirkus

1.2.2008
Nyrkkeilyhansikas
(Pervaja Pertshatka)

29.2.2008
Näkemiin, Marina
(Sudba Mariny)

28.3.2008
Kalliolahden salaisuus
(Nerazlutshnyje druzja)

25.4.2008
Kun täytyi taistella
(Aleksandr Parhomenko)

Nyrkkeilyhansikas on Stalinin ajalle tyypillinen eri genrejä sekoitteleva viihteellinen, mutta opettavainen elokuva.

Stalinin suosikkigenren, kolhoosimusikaalin, perintö näkyy Nyrkkeilyhansikkaassa parhaiten valmentaja Ivan Vasilevitshin henkilöhahmossa.

Nyrkkeilyhansikas
(Pervaja Pertshatka / The First Glove / The Winner)

Mosfilm 1946 / mv / 80 min / S

Käsikirjoitus ja ohjaus:
Andrei Frolov
Kuvaus:
Fedor Firsov
Musiikki:
Vasili Solovev-Sedoi
Rooleissa:
Ivan Pereverzev (Nikita Krutikov), Vladimir Volodin (Ivan Vasilevitsh),
Nadezhda Tsherednitshenko
(Nina Grekova), Sergei Blinnikov, Vladimir Gribkov, Anton Belov, Aleksandr Stepanov (Juri Rogov), Tamara Govorova

Nyrkkeilyhansikas on Stalinin ajalle tyypillinen eri genrejä sekoitteleva viihteellinen, mutta opettavainen elokuva. Pääosin sitä voisi luonnehtia urheiluelokuvaksi, mutta siitä löytyy elementtejä niin musikaalista, komediasta, romanssista jne. Itse asiassa nämä kaikki elementit liittävät elokuvaa hyvinkin vahvasti Stalinin aikana vallinneeseen ajatteluun ihanne-elokuvasta, joka oli samaan aikaan sosialistisesti tiedostava ja monin eri tavoin ja keinoin viihdyttävä. Stalinin suosikkigenren, kolhoosimusikaalin, perintö näkyy Nyrkkeilyhansikkaassa parhaiten valmentaja Ivan Vasilevitshin henkilöhahmossa. Vasilevitshia näyttelevä Vladimir Volodin oli aikanaan Neuvostoliitossa suosittu ja tunnettu erityisesti Grigori Aleksandrovin kolhoosimusikaaleista (Sirkus / Tsirk, 1936, Volga, Volga, 1938). Myös Nyrkkeilyhansikkaan alkuun hän lurauttaa muutaman laulun, juuri sopivasti niin, että katsojien mielikuvat kolhoosimusikaalien viihdyttävyydestä saadaan herätettyä eloon. Tosin elokuvan musikaaliviittaukset jäävätkin yhtä Nadezhda Tsherednitshenkon esittämää herkkää balladia lukuun ottamatta siihen. Varsinainen musikaali Nyrkkeilyhansikas ei kaikesta huolimatta ole. Päähenkilöä esittävä Ivan Pereverzev on myös tuttu kasvo Neuvosto-elokuvaa ja Mahorkan ja Siansorkan elokuvasarjoja vähänkin seuranneelle yleisölle. Hän on esiintynyt mm elokuvissa Amiraali Ushakov 1953, Mihail Romm, Tulisydän - Taras Shevtshenko / 1951, Alov ja Naumov tai Kultaisen tähden ritari / Cavalier of the Golden Star 1951, Juli Raizman.

Elokuva kertoo nuoresta ja lahjakkaasta Nikita Krutikovista (Ivan Pereverzev), joka sotaväestä palattuaan pestautuu nyrkkeilijäksi Ivan Vasilevitshin luotsaamaan Meteor-nyrkkeilyjoukkueeseen. Pian Krutikovista leivotankin jo lupaavaa mestaria, esikuvaa ja idolia kansalle. Romantiikan sivupoluille ajautuva nyrkkeilysankari joutuu kuitenkin punnitsemaan vaihtoehtojaan, tutustuttuaan hehkeään uimarityttö Nina Grekovaan (Nadezhda Tsherednitshenko). Kerran toisensa jälkeen Nikita löytää itsensä nyrkkeilykehän sijasta uima-altaalta seisoskelemasta. Kansallissosialismin ja toisaalta myös sosialistisen realismin ja Itä-Länsi vastakkainasettelun myötä urheilullinen ihanneihminen nousi keskeiselle sijalle eurooppalaisen, neuvostoliittolaisen ja amerikkalaisen elokuvan kuvastollista kehitystä. Nyrkkeilyhansikkaassa onkin nähtävillä neuvostoliittolaisen urheilukuvaston retrospektiivistä maalailua. Kameraa kuljetetaan nyrkkeilysalilta yleisurheilukenttien ja messevien ryhmävoimistelukenttien kautta uima-altaalle, jossa neuvostoliittolaiset perhosuimarit ja uimahyppääjät esittelevät teknistä osaamistaan. Uintihan on kautta historian ollut yksi Neuvostoliiton urheilun suurista ylpeydenaiheista.

Urheilusankaruudesta taas ei ole pitkä matka Stalinin ajan 5-vuotissuunnitelmallisuuteen ja siihen liittyneeseen Stahanov-kulttiin. Sosialistisen realismin ideologisempi puoli saadaan elokuvassa esiin juuri romanssin kautta. Stahanovilainen monilahjakkuuskin kun vaatii tavoitteissaan täydellisesti onnistuakseen työtä, työtä ja työtä. Romanttiset huithapelit jäävät armotta kelkasta: lahjakkuudella pärjää, mutta huipulle on turha yrittää ilman 100-prosenttista panostusta. Romanssin kautta elokuva ottaa osaa myös stahanovilaisuuden ja
kolhoosityön herättämään keskusteluun naisen tasa-arvoisesta kuulumisesta yhteiskuntaan. Siihen ajatukseen, jota Neuvostoliitossa markkinoitiin tasa-arvona, että naisella on yhtäläinen oikeus osallistua työn sankaruuteen, ylläpitää ja edistää osallistumisellaan tasa-arvoa. Nyrkkeilyhansikkaassa nainenkin voi haluta urheilu-uran, vaikka rakkaus saattaa sotkea joskus pahasti suunnitelmia. Asia jää elokuvassakin auki, niin kuin se todellisuudessa jäi aika monien neuvostonaisten kohdalla. Loppujen lopuksihan tämä tasa-arvoajattelu kun tuotti liukuhihnalta traktoria yötä päivää ajavia Pasha Angelinoa, jotka jossakin välissä kuskipukilta tai uima-altaasta noustuaan hoitivat kiintiövaatimusten lisäksi myös kodin ja perheen.

Esittely: Henna-Riikka Rumbin