Elokuvasarjat
1999: kevät l syksy
2000: kevät l syksy
2001: kevät l syksy
2002: kevät l syksy
2003: kevät l syksy
2004: kevät l syksy
2005: kevät l syksy
2006: kevät l syksy
2007: kevät l syksy
2008: kevät l syksy
2009: kevät l syksy
2010: kevät l syksy
2011: kevät l syksy
2012: kevät
2013: kesä

Erikoisnäytökset

Ohjelmisto Elokuvat Tapahtumat Yhdistys Linkit

Syksy 2011

Sarjan teema: Mahorkan toiveuusinnat

30.9.2011
Moskova ei usko kyyneliin
(Moskva slezam ne verit)

28.10.2011
Ei paluuta / Ivanin lapsuus
(Ivanovo destvo)

25.11.2011
Panssarilaiva Potemkin
(Bronenosets Potyomkin)

Moskova ei usko kyyneliin palkittiin 1980 ulkomaisen elokuvan Oscarilla.

Elokuva on lämminhenkinen draama

Neuvostoliitossa katsojia oli 80 miljoonaa, kun yleensä sen ajan suosikkielokuvilla katsojia oli 40–70 miljoonaa.

Moskova ei usko kyyneliin
(Москва слезам не верит / Moskva slezam ne verit / Moscow Does Not Believe in Tears)

Mosfilm / 1979 / väri / 149 min / K-12

Ohjaus:
Vladimir Menshov
Käsikirjoitus:
Boris Levin ja Petr pavlenko
Kuvaus:
Igor Slabnevitsh
Musiikki:
Sergei Nikitin
Leikkaus:
Jelena Mihailova
Rooleissa:
Vera Alentova (Ekaterina), Irina Muravjova (Lyudmila), Aleksei Batalov (Gosha), Raisa Rjazanova (Antonina), Aleksandr Fatjushin (Gurin), Boris Smortshkov (Nikolai), Viktor Uralsky (Nikolain isä), Natalia Vavilova (Alexandra), Valentina Ushakova (Nikolain äiti), Juri Vasiljev (Ratshkov), Oleg Tabakov (Volodja)
Suomen ensi-ilta:
13.2.1981

Tämä Neuvostoliiton ensimmäinen todellinen blockbuster-hitti seuraa kolmen maalaistytön, Ekaterinan, Lyudmilan ja Antoninan, tarinaa alkaen vuodesta 1958, jolloin he saapuvat Moskovaan tavoitellakseen parempaa elämää. Elokuvan alkuasetelmassa ystävykset jakavat saman huoneen ajalle tyypillisessä yhteisasuntolassa. Elokuvan päähenkilö Ekaterina on töissä tehtaassa, mutta haaveilee samalla paremmasta elämästä ja opiskelupaikasta. Ekaterina tapaa eräissä juhlissa televisiossa työskentelevän kameramiehen, komean Rudolfin ja ihastuu tähän silmittömästi. Suhteen edetessä Ekaterina tulee raskaaksi, ja kun Rudolf ei suostukaan menemään naimisiin tytön kanssa, jää Ekaterina yksin lapsensa kanssa. Samaan aikaan ystävyksistä Antonina menee naimisiin rakennustyöläisen, Nikolain, kanssa ja Lyudmila pyörittelee miehiä ympärillään. Tarinan toisessa osassa neljätoista vuotta myöhemmin Ekaterinasta on tullut tehtaan johtaja ja murrosikäisen Aleksandran äiti. Kun Ekaterina tapaa Gosha-nimisen miehen, he alkavat seurustella, ja Ekaterina uskoo vihdoin löytäneensä onnen. Vaikeuksia kuitenkin aiheuttaa paikalle ilmestyvä Aleksandran isä Rudolf, joka haluaa sopia välinsä naisen kanssa ja tavata tyttärensä.

Moskova ei usko kyyneliin on lämminhenkinen draama, joka hurmaa katsojansa tunnelmallaan, jossa katsoja jännittää saavatko naiset onnellisen loppunsa vai ei. Tarinan keskiössä kuvataan itsenäistä Ekaterinaa, joka nousee suoranaisen tuhkimotarinan kautta vaikeuksista voittoon ja yhteisasuntolasta tehtaanjohtajan pallille. Samalla elokuva kuvaa neuvostoyhteiskunnan muutosta Hrustshevin suojasään vapaammista oloista Brezhnevin pysähtyneisyyden aikaan, jolloin maan kehitys ja uudistukset pysähtyivät. Elokuvasta tuli yksi suosituimmista kotimaassaan: Neuvostoliitossa katsojia oli 80 miljoonaa, kun yleensä sen ajan suosikkielokuvilla katsojia oli 40–70 miljoonaa. Elokuva niitti menestystä myös ulkomailla, kun se voitti parhaan ulkomaisen elokuvan Oscar-palkinnon vuonna 1980.

Esittely: Soile Tirri

Aikaikkuna: Jarkko Silénin esittely samasta elokuvasta keväältä 2004.