|
Näkemiin, Marina
(Sudba Mariny)
Kijevskaja kinostudija 1953 / mv / 100 min / S
Ohjaus:
Shmaruk ja Viktor Ivtshenko
Käsikirjoitus:
Lidia Kompaniets
Kuvaus:
Vladimir Voytenko
Musiikki:
German Zhukovskiy
Rooleissa:
Jekaterina Litvinenko (Marina), Nikolay
Gritsenko (Terenti), Aleksandr Serdjuk, Mikhail
Kuznetsov, Boris Andreev, Nonna Koperzhinskaja, Tatjana Konjukhova,
Rimma Manukovskaja, Leonid Bykov, Mikhail Zadneprovskiy, Ljudmila
Ivanova, Roza Makagonova, Varvara Tshayka, Juri Timoshenko,
Klavdija Khabarova, Jevgeni Matveev, Mikhail Belousov
Elokuva Näkemiin Marina edustaa Stalinin ajalle tyypillistä
kolhoosielokuvaa. Elokuvan naispäähenkilö Marina tekee
tinkimätöntä työtä kolhoosin, ja samalla koko neuvostoyhteiskunnan
hyväksi Neuvosto-Ukrainan maaseudulla sijaitsevassa kolhoosissa.
Marinan elämä muuttuu äkisti, kun kolhoosin hallitus päättää
lähettää hänen miehensä Terentin opiskelemaan Kiovaan.
Agronomin urasta haaveilevan Terentin jätettyä vaimonsa
ja tyttärensä kolhoosiin, Marina ryhtyy työnarkomaaniksi.
Hän hoitaa kodin ja tyttären, ja samalla myös navetta-,
pelto- ja konehommat odottaen koko ajan miestään takaisin
kotiin. Mies tuleekin, mutta muuttuneena. Agronomin tittelin
itselleen opiskellut Terenti suomii Marinaa tämän sivistymättömyydestä
korostaen samalla omaa erinomaisuuttaan ja kirjanoppineisuuttaan.
Terenti haluaa avioeron, joka jo sinänsä on kauhea häpeä
sekä perheelle että myös koko kolhoosille. Terenti päättää
kuitenkin lähteä vaimona ja tyttärensä luota uudemman
kerran, jolloin ylpeä ja neuvokas Marina lisää työn ja
kodinhoidon lisäksi omaan vuorokauteensa tilaa opiskelulle.
Marina tekee päivät töitä, illalla hän hoitaa kotia
ja tytärtään ja yönsä sankarillinen nainen tuhraa itseopiskeluun.
Marina ei pelkää tekniikkaa eikä lypsykarjan hoitoa, saati
sitten kylvö- ja korjuutöitä. Marinan sinnikyys ja uurastus
huomataan myös yläportaikossa, ja hänet palkitaan sosialistisen
työn sankarin arvonimellä.
Marinan saavuttama maine kiirii
odottamatta kaupunkiin herättäen urbaanista vapaudestaan
nautiskelevan Terentin. Terenti päättää palata kolhoosiin
vaimonsa luo, mutta hän joutuukin kohtaamaan toisenlaisen
Marinan, stahanovilaisen monilahjakkuuden ja sosialistisen
työn sankarin, jolla on naisellisen valtansa lisäksi
myös muunlaista arvovaltaa kolhoosissa. Marinan ei tarvitse enää
tyytyä. Hänen ei tarvitse enää sietää. Hänen ei
tarvitse enää tehdä mitään, mutta hän tekee silti, ja mielummin
kaiken, koska hänen tinkimätön luonteensa
vain on sellainen.
Elokuvan heroistinen päähenkilö hukuttaa
perhe- ja rakkaussurunsa tehokkasti työhön. Ajalle tyypilliseen
tapaan elokuvan juoni ei kiertele Marinan tuntemien surujen,
tai hänen epäonnisuutensa ympärillä, vaan stahanovilainen
monilahjakkuus ammentaa arkiset, niin henkiset kuin fyysisetkin,
voimavaransa työstä, työstä ja vain työstä. Marina
nauttii työstä ja sen tekemisestä. Hän ei ajattele
työntekoa ja arkisuutta kohtaloonsa tyytymisenä, vaan pikemminkin
arjen sankaruutena. Vaikeaakin on, mutta sepäs ei lannista
sosialistisen työn sankaritarta. Näkemiin Marina on tyypillinen
kolhoositarina, joka kannatta katsoa Isä Aurinkoisen muistosirkuksen
triumfin kokoavana tekeleenä.
Esittely: Hanne-Mari Rumbin
|
