Elokuvasarjat
1999: kevät l syksy
2000: kevät l syksy
2001: kevät l syksy
2002: kevät l syksy
2003: kevät l syksy
2004: kevät l syksy
2005: kevät l syksy
2006: kevät l syksy
2007: kevät l syksy
2008: kevät l syksy
2009: kevät l syksy
2010: kevät l syksy
2011: kevät l syksy
2012: kevät
2013: kesä

Erikoisnäytökset

Ohjelmisto Elokuvat Tapahtumat Yhdistys Linkit

Kevät 2000

Sarjan teema: Kirjallisuusfilmatisointeja

28.1.2000
Vanja-eno

29.2.2000
Tapahtui Donilla

31.3.2000
Musta aurinko

28.4.2000
Dersu Uzala

Tapahtui Donilla (esitetty 29.2.2000)

Tapahtui Donilla
(Donskaja povestj / Det hände vid Don)

Lenfilm / 1964 / mv / 95 min / 2600 m / K-16

Ohjaus:
Vladimir Fetin
Käsikirjoitus:
A. Vitol - Mihail Sholohovin novellista
Kuvaus:
E. Kirpitschev
Musiikki:
V. Solovjev-Sedoi
Leikkaus
E.Orlova
Rooleissa:
Ludmila Tsursina (Daria), Jevgeni Leonov (Jakov Shibalok), Boris Novikov (Tsubukov), Nikolai Melnikov (Aljoha), Aleksandr Blinov (Nikolka)
Suomen ensi-ilta:
5.3.1965 (Capitol, Helsinki) Esitetty ensi-iltakierroksella kaksi viikkoa.

Vladimir Fetinin (1925–1981) Mihail Sholohovin donilaiskertomukseen perustuva elokuva Tapahtui Donilla tuli Suomeen vuotta liian aikaisin: vuoden 1965 kirjallisuuden Nobel-palkinnon saanut Sholohov olisi varmaan nimellään saanut katsojat liikkeelle paremmin, jos elokuva olisi ollut tarjolla palkinnon julkistamisen jälkeen eikä jo edeltävänä keväänä. Fetin kuului siihen "suojasään" kaudella esiin nousseen uuden neuvosto-ohjaajapolven usein värittömänä pidettyyn enemmistöön, joka sai puurtaa enimmäkseen kirjallisten aiheiden parissa.

Mihail Sholohov (1905–1984) puolestaan nousi Maksim Gorkin kuoleman jälkeen sosialistisen realismin suurimmaksi eläväksi esikuvaksi. Elämänsä hän asui pääosin syntymäseudullaan Veshenskajan alueella Donilla ja jo Stalinin kaudella hänen asemansa oli niin vakaa, että hän voi arvostella kollektivisoinnin toteuttamistapaa ja sen aiheuttamaa nälänhätää Stalinille kirjeessään huhtikuussa 1933. Vastauskirjeessään Mishkalle Koba myönsi neuvostoviranomaisten mahdolliset ylilyönnit, mutta syytti maalaisia "italialaisesta lakosta". "Silti on selvä kuin Jumalan päivä, että kunnianarvoisat elonkorjaajat eivät ole sellaista harmitonta sakkia kuin saattaisivat kauempaa katsoen näyttää", hän kirjoitti Kremlistä myrkyllisesti Donilla asuvalle Sholohoville. Vuonna 1938 Sholohov osoitti näkökulmasta riippuen jo lähes uskomatonta rohkeutta, jääräpäisyyttä tai naiiviutta, kun meni arvostelemaan kotiseudullaankin tehtyjä joukkopidätyksiä. Tämä saikin paikallisen sisäasiain kansankomissariaatin valmistelemaan syytettä häntä vastaan, mutta sitä ei koskaan esitetty, mitä ilmeisimmin itsensä Stalinin määräyksestä. Aikansa "suuri venäläinen nykykirjailija" Aleksei Tolstoi väitti vuonna 1937 Pariisissa humalapäissään venäläiselle emigranttimaalarille Annenkoville, että venälaiskirjailijoiden kuten hänen, Sholohovin ja Ilja Ehrenburgin pitää olla akrobaatteja selviytyäkseen heilta vadituista tehtävistä, kuten Iivana Julman ja Pietari Suuren rehabilitoinnista ja esimarxilaisiksi todistamisesta. Sholohovin yksioikoista ja suorasukaista persoonaa on kuitenkin vähän vaikea akrobaattina nähdä, ja Stalinin motiivi hänen säästämisessään onkin ehkä ollut jonkinlainen samaistuminen tähän työläiskirjailijaan, kun taas kreivi Tolstoi itse kyllä varmaan onkin saanut oppia monet temput nahkansa säästääkseen.

Mutta mitä siellä Donilla sitten oikein Sholohovin tarinoissa tapahtui, se jokaisen on paras todeta itse katselemalla tämä oivallinen elokuva, teen ja monen sokerinpalan kera.

Esittely: Jarkko Silén