Rakastuneet
(Vljublennye /Tenderness / The Lovers)
Uzbekfilm / 1969 / mv / 83 min
Ohjaus:
Eljer Ismuhamedov
Käsikirjoitus:
Odelsha Agishev
Kuvaus:
Gasan Tutunov
Musiikki:
Bogan Trozyk
Rooleissa:
Rodion Nahapetov (Rodin), Anastasija Vertinskaja (Tanja),
Rustam Sagdullajev (Rustam), Gjuzel Apanajeva (Gljuzel), Karen Hatshaturjan,
Rovshan Agdamov, Sergei Gurzo, Ulugbek Salahutdinov, Hamza Umarov,
Nelja Anatullajeva, Rustam Zakirov, Shukhrat Irgashev
Keski-Aasian elokuvatuotanto alkoi 1920-luvulla Neuvostoliiton
kulttuuripoliittisten pyrkimysten myötä. Ensimmäisenä oman
elokuvastudion sai 1924 alueen väkirikkain valtio Uzbekistan, kun leningradilainen
Sevzapkino perusti Buharaan haaraosastonsa. Samana vuonna saivat ensi-iltansa
maan ensimmäiset näytelmäelokuvat. Seuraavana vuonna perustettiin
Tashkentiin itsenäinen studio Shari-Juldus eli Idän tähti, jonka
nimi vuonna 1936 muutettiin Uzbekfilmiksi. Seuraavaksi oman studionsa sai 1926
Turkmenistan, joka Keski-Aasian valtioista oli yhdessä Uzbekistanin kanssa
mukana osavaltiona Neuvostoliiton ensimmäisessä kokoonpanossa 1922.
Elokuvantekijät 1920-luvulla tulivat pääasiassa Venäjältä ja
elokuvat olivat puolidokumentaarisia agitaatioelokuvia, joiden tarkoitus oli
vastustaa ääriuskonnollisuutta ja valistaa kansaa neuvostoarvoihin.
Paikalliset elokuvantekijät tulivat mukaan seuraavalla vuosikymmenellä.
Toisen maailmansodan aika merkitsi alueen elokuvalle voimavarojen kasvua kun
Venäjän elokuvateollisuus oli siellä evakossa ja jätti
kalustoa jälkeensä.
Keski-Aasian uudeksi aalloksi luonnehdittu virtaus
alkoi 1960-luvulla suojasään jälkimainingeissa. Tällöin
uudet elokuvantekijät saivat tilaisuuden tehdä varsin omaehtoisia
elokuvia ja vapaus Keski-Aasiassa jatkui pitempään kuin slaavilaisissa
osavaltioissa. Suuntauksen yksi keskeinen elokuva oli Eljer Ismuhamedovin
esikoiselokuva Hellyys (Nezhnost, 1967), joka lännessäkin nähtiin
tuoreeltaan toisin kuin keskiaasialaiselokuvat yleensä. Ranskan uudesta
aallosta ja Italian aikalaiselokuvasta, kuten Fellinistä, vaikutteita
saanut elokuva herätti huomiota tavallaan kuvata kolme toisiinsa punoutuvaa
nuorta rakkaustarinaa yhtä aikaa lännessä tutulla kuusikymmenlukulaisella
tavalla mutta kauempaa katsoen myös itämaisella eksotiikalla höystettynä.
Elokuvan lumo näyttäytyi hyvin säilyneenä Elokuvia silkkitien
varrelta -retrospektiivissä, joka esitettiin 2003 New Yorkissa.
Menestyksensä jälkeen
Ismuhamedov palasi aiheeseen seuraavassa elokuvassaan Rakastuneet, joka
jälleen
käsittelee kipeän nuoren rakkauden tematiikkaa. Tällä kertaa
seurataan vain kahden suhteen kohtaloa. "Pinnalta tunnelma on kuin Cocacola-mainoksissa:
musiikki soi, luonto on loistossaan, nuoret vitaalisia ja kauniita. Ismuhamedovin
ote on kuitenkin raikas ja aito, hän ankkuroi tarinansa arkipäivän
todellisuuteen, eikä halua paeta sen välttämättömiä vaikeuksia",
luonnehti Timo Malmi elokuvaa Filmioppaassa. Elokuvan maahantuoja Kosmos-Filmi
puolestaan esitti asian näin: "Filmin sankareina ovat nuorison edustajat,
neitoset ja nuorukaiset, jotka käyvät tanssimassa, seuraavat
tarkasti hiusmuotia ja kukonpoikien lailla aloittavat välillä nahistelun.
Heidän näennäinen holtittomuutensa saa usein vanhenevan
polven tuntemaan ärtymystä. Elokuva tarjoaa katsojalle tilaisuuden
ikäänkuin
kurkistaa nuorison sisimpään."
Esittely: Jarkko Silén
Kirjallisuutta:
Kent Jones: Lone Wolves at the Door of History (Film Comment Magazine May-June
2003)
Olaf Möller: A Brief History of Central Asian Cinema during
the Soviet Era (Film Comment Online 2003) |