Elokuvaosasto Mahorkka ja Siansorkka

FESTIVAALIELOKUVIEN ESITTELYT

BROTHER (1997) , Aleksei Balabanov
(Brat, Veli)
Teksti: Jarkko Silén

Yksi näkemys venäläistä nykytodellisuudesta saadaan tässä Pietariin sijoittuvassa, venäläisyleisön parinvuoden takaisessa suosikkielokuvassa, jossa nuori maalaispoika, Tshetsenian sodan veteraani Danila(Sergei Bodrov Jr., elokuvaohjaaja Sergei Bodrov Sr:n poika ja Moskovan yliopiston taidehistorian maisteri) lähtee kotiuduttuaan Pietariin isonveljensä Viktorin perään markkinatalouden kultaa vuolemaan. Lähettäjänä toimii poikien äiti, joka haukkuu Danilaa luuseriksi ja kehottaa tätä ottamaan oppia isoveljestä, jonka luulee olevan menestyvä liikemies. Veli osoittautuu kuitenkin mafianpalkkamurhaajaksi, joka panee pikkuveljensä samoihin hommiin tekemään likaiset työt puolestaan. Kapitalistinen kilpailu näyttäytyy synkässä kaupungissa mafiasotana, jossa murhat ja attentaattien huolellinen valmistelu kuuluu yhtä arkisena osana Danilan päiväjärjestykseen kuin musiikin kuuntelu kannettavalla Cd-soittimella tai bileissä käynti ja tyttöjen tapaaminen.

Elokuvan kohtausten katkeaminen usein kesken toimintaa korostaa lakonistenväkivallan leimahdusten vähämerkityksellisyyttä ja siten tavanomaisuutta elokuvan maailmassa. Toki asioiden arvojärjestys on hänelle sikäli selvä, että ensin hoidetaan "bisnekset" ja vasta sitten on huvittelunvuoro. Itse asiassa hänelle on huomattavasti helpompaa toimittaa pois päiviltä vastustaja kuin löytää kaupasta suosikkibändinsä Nautilus Pompiliuksen levyä. Danila ei kuitenkaan ole moraaliton siksi, että olisi jotenkin olemuksellisesti paha, vaan koska ympäröivä yhteiskuntakin on moraaliton ja rikollisen ura on hänen kaltaiselleen ainoa mahdollisuus menestyä. Itsenä Danila käsittää kunnian mieheksi, jonka sanaan voi luottaa ja tämän hän todistaakin tappamalla gangsteritoverinsa, jotka aikovat toimittaa pois päiviltä väijytyspaikalle vahingossa osuneen rockvideoiden ohjaajan, jolle Danila on luvannut, ettei tällä ole mitään pelättävää.
Venäjän nykyolojen Villin Lännen kaltaisuus näyttäytyy elokuvassa ilmeisenä: rohmuttavaa riittää, vaikkakin niukkenevasti ja kaikki keinot päämäärän saavuttamiseksi ovat sallittuja.

Danilan tapa suoriutua ongelmista helpoimmalla ja nopeimmalla tavalla, suoraviivaisesti aseeseensa turvautuen myös silloin, kun hän pyrkii korjaamaan ohimennen havaitsemiaan vääryyksiä (hän pakottaa aseella uhaten bussissa vapaamatkustusta yrittäneen miehen maksamaan!), onkin tuttu westerneistä. Niihin viittaa myös elokuvassa osin ironisesti käsitelty veljeys-teema ja loppuratkaisu, toisaalta Danila on myös kovaksikeitetyn gangsterielokuvanhymyilevä hurmuri ja film noirin yksinäinen susi. Noiriin viittaa myös elokuvan kaupunkikuvaus, kyyninen toteavuus ja asioiden näkeminen voimakkaan subjektiivisesti lähes koko ajankuvassa näkyvän päähenkilönkautta. Danilan hahmo onkin lähemmin katsottuna varsin paljon velkaa geneerisille, lähinnä siis amerikkalaisille esikuvilleen, kuten vaikkapa James Gagneyn hahmolle William Wellmanin Yhteiskunnanvihollisessa (1931) tai Edward G. Robinsonin gangsterille Leroyn Pikku Caesarissa (1930) tai elokuvantyyli Tarantinon elokuville, vaikka elokuva ehkä pyrkiikin näyttäytymään realistisena yhteiskuntakuvauksena.

Elokuvan nationalistiset painotukset saattavat olla osasyynä sen saavuttamaan suureen suosioon. Danila on kaikesta huolimattahyvin venäläinen ja ylpeä siitä. Amerikkalaiseksi luulemalleen muusikolle juhlissa hänlatelee tyrmääviä käsityksiään amerikkalaisesta musiikista ja, kun kuulee tämän olevan ranskalainen, toteaa, ettei se muuta asiaa. Ystävystyttyään mafian ahdisteleman katukaupustelijan kanssa hän on tyytyväinen kuullessaan tämän olevan saksalainen, joita vastaan hänellä ei ole mitään, eikä juutalainen. Kaupustelija sen sijaan tokaisee käsityksenään, että "mikä on hyväksi venäläiselle, on kuolemaksi saksalaiselle". Mc Donaldsilla hän kieltäytyy syömästä amerikkalaista ruokaa, joka sen sijaan maistuu hyvin hänen "länsimaistuneelle" tyttöystävälleen Katille.

Ohjaus ja käsikirjoitus:Aleksei Balabanov
Kuvaus:Sergei Astakov
Leikkaus:Marina Lipartija
Näyttelijät:Sergei Bodrov Jr. (Danila), Viktor Sukhorukov (Viktor), Svetlana Pismichenko (Sveta), Marija Zhukova (Kat).


PECULIARITIES OF THE NATIONAL HUNT (1995) , Aleksandr Rogoshkin
(obennosti Natsionalnoy Okhoty, Metsästyksen kansallisia erikoisuuksia)
Teksti: Kirsi Laine

Suomalainen tutkija Raivo matkaa Venäjälle vakaana aikeenaan tutustua venäläiseen metsästykseen. Hänet kutsutaan mukaan metsästysretkelle, joka nopeasti muuttuu viinanhöyryiseksi koheltamiseksi metsikössä. Raivo raasu seuraa silmät ymmyrkäisinä venäläisisäntien riehakasta menoa, maalaistyttösten kutittelua ja lehmänläjiin kompastelua. Raivo on hämmentynyt, ymmällään ja huolissaan tutkimuksensa kohtalosta. Ihan syystäkin.

Metsästyksen kansallisia erikoisuuksia on hulvaton ja huisi, sukkelasti etenevä kertomus miehisestä metsästysretkestä, jossa otetaan mittaa niin metsästäjistä kuin metsästettävistäkin. Kummat loppujen lopuksi ovatkaan niskan päällä?
Aleksandr Rogoshkin voitti vuonna 1995 Nika palkinnon parhaasta ohjauksesta ja oli ehdolla parhaasta käsikirjoituksesta. Alexei Buldakov sai osastaan parhaan näyttelijän Nikan.

Ohjaus:Aleksandr Rogoshkin
Käsikirjoitus:Aleksandr Rogoshkin
Näyttelijät: Ville Haapasalo , Viktor Bychkov, Sergei Russkin, Alexei Buldakov, Semen Strugachev, Sergei Kupriyanov, Sergei Guslinsky, Igor Sergeev, Igor Dobryakov, Yuri Makusinsky, Zoya Buryak, Boris Cherdyntsev, Aleksandr Zavyalov
Musiikki:Nikolay Astakhov
Tuotanto:Lenfilm/Roskomkino


BREAD DAY (1998) , Sergei Dvortsevoy
(Hljebnie Den, Leipäpäivä)
Teksti: Henna-Riikka Rumbin

Sergei Dvortsevoyn dokumentti Bread day kuvaa rituaaliksi muotoutunutta jokaviikkoista leivän hankintaa Pietarin kupeessa sijaitsevassa pikkukylässä. Dvortsevoylle ominainen kuvaus- ja kerrontatapa poikkeaa yleisestä dokumenteissa nykyään käytettävästä dokumentointi tavasta: Dvortsevoy taltioi, dokumentoi tilanteita, joka luo hänen elokuvilleen oman autenttisen linjansa. Kamera esiintyy selkeästi kamerana oikeastaan vain kerran elokuvan aikana, jolloin hermostunut mummo tiuskaisee kuvaajalle. Bread day sisältää vain 19 pitkää otosta, joissa kuva seuraa tilannetta, ja antaa sen kehittyä omalla tavallaan. Tyyliä leimaa dokumentaarisuus, josta johdattelevuus on karsittu pois. Bread dayssa nykydokumenteissa tärkeänä pidetty inhimillisyyden aspekti ilmenee nykyisestä linjasta poiketen juuri tilannesidonnaisesti: Ihmiselämän monipuolisuutta kuvataan yhdistämällä siihen miljöö, maailma, kuva. Nykyiseen dokumenttitraditioon inhimillisyys on tuotu lähinnä haastattelujen muodossa - saadaan vaikutelma inhimillisestä kommunikaatiosta, annetaan jonkun puhua, ja jaksetaan kuunnella tätä.

Bread day on kiertänyt maailman dokumenttifestivaaleja keräten samalla kahmalokaupalla palkintoja: viimeksi Krakovan kansainvälisiltä elokuvafestivaaleilta 1999. Suomessa se on nähty aiemmin Tampereen filmifestivaaleilla 1999 ja TV:ssä.

Ohjaus, käsikirjoitus, tuottaja, editointi, ääni: Sergei Dvortsevoy
Kuvaus: Alisher Khamidhojaev


PARADISE (1993-1995) , Sergei Dvortsevoy
(Schastie, Paratiisi)
Teksti: Henna-Riikka Rumbin

Dvortsevoyn esikoisohjaus, Chastie on kiehtova dokumentti. Ilmestyttyään se herätti suunnatonta kohua äärimmilleen puserretun yksinkertaisuutensa ansiosta: Chastie näyttäytyy samalla kertaa sekä yksinkertaisena, että tavattoman monisävyisenä. Chastiessa kaikki elokuvan elementit ovat karsittu minimaallisen huomaamattomiksi. Oikeastaan siinä ei edes tapahdu mitään, mutta silti se kykenee kertomaan: tässä piileekin elokuvan viehätysvoima.

Chastie sijoittuu Kazahstanin vuoristoon, missä seurataan pienen paimentolaisperheen niukkaa elämää. Elokuva yhdistää verkkaisella tilannekuvauksella ja äänen niukkuudella kiireettömyyden ja elämän yllä piilevän painostavan hiljaisuuden. Elokuvan äänimaailmaan kuuluu ainoastaan perheen satunnaiset repliikit, eläinten äänet, hiljaisuus ja elämisen äänet. 23 minuuttia hiljaisuutta ja kuvaa, on hämmästyttävän toimiva yhdistelmä hyvään ja puhuttelevaan dokumenttiin.

Dvortsevoyn esikoinen on myös palkintoja kahminut elokuva, ja niitä se on saanut mm. Moskovassa 1995, Pärnussa 1996, Tampereella 1996, Stuttgartissa 1997 jne. Suomessa nähty Tampereen filmi festivaaleilla useampaankin otteeseen: 1996 kilpailusarjassa, ja 1999 Bread dayn alkukuvana.

Ohjaus, kasikirjoitus, editointi: Sergei Dvortsevoy
Kuvaus: Marat Toktabakiev, Boris Troshev, Nikolai Raisov, Gennadi Popov
Ääni: Victor Brus
Tuotanto: Kazakhfilm, Goby Ltd


THE IRON HEEL OF OLIGARCHY (1999) , Aleksandr Bashirov
(Zheleznaja Pjata Oligarhii, Oligarkian Rautakorko)
Teksti: Maiju Hakala

Jack Londonin "Rautakorkoa" mukaileva The Iron Heel of Oligarchy ("Oligarkian Rautakorko") on Aleksandr Bashirovin Pietarissa kuvaama tragikoominen, runollinen ja absurdi tarina, jossa ohjaaja itse esittää pääosan Nikolai Petrovitshia, venäjän opettajaa ja pesunkestävää kommunistia. Pietariin Siperiasta saapuva Petrovitsh hengailee baarissa, pitää telakkatyöntekijöille mahtipontisia saarnoja kapitalismin vaaroista ja kerää ympärilleen joukon naisia, joita viihdyttää lukemalla otteita Londonin kirjasta. Petrovitshin toimia haittaavat jatkuvasti sekä työläisten nuiva asenne että häntä varjostavat salaperäiset ja koomiset mustiin pukeutuneet agentit.

Ohjaaja itse kutsuu elokuvaansa "ironiseksi iloitteluksi", jossa tärkeintä on "naisten, miesten ja musiikin kauneus". Elokuvassa pääosassa ovat musiikki ja kuva eikä niinkään juoni tai dialogi. Bashirov sanookin että The Iron Heel of Oligarchy täytyy ymmärtää tunteella, ei järjellä. Bashirovin lisäksi elokuvassa esiintyy Rita Margo ja venäläisten rock-bändien Tequilajazzzin, Kolibrin ja Nomin jäseniä. Myös elokuvan mainio soundtrack on Tequilajazzzin ja Kolibrin käsialaa. The Iron Heel of Oligarchy on Aleksander Bashirovin ensimmäinen kokopitkä elokuva. Elokuva on palkittu mm. Rotterdamin kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla Tiger Awardilla, Venetsiassa "FilmKritik"-lehden palkinnolla sekä lukuisilla palkinnoilla Venäjällä.

Ohjaus ja käsikirjoitus:Aleksandr Bashirov
Kuvaus:Sergei Lando, Vladimir Bryljakov
Leikkaus:A. Bashirov
Lavastus:Vladimir Svetozarov
Puvustus:Jekaterina Shapkaits, Ljudmila Romanovskaja
Musiikki:Jevgeni Fedorov (Tequilajazzz)
Tuottajat:Rodion Ismailov, Aleksandr Bashirov
Tuotanto:Deboshir-Film
Näyttelijät:A. Bashirov, Rita Margo, Elena Yudanova, Inna Volkova, Natalia Pivovarova, Irina Sharovativa, Jevgeni Fedorov, Konstantin Fedorov, Aleksandr Voronov, Sergei Kagadejev


BELGRADE, BELGRADE (1999) , Aleksandr Bashirov
Teksti: Mirja Anttila

Belgrad, Belgrad on juoneltaan fiktiivinen elokuva, joka on kuitenkin samalla dokumetti, koska tilanne on autenttinen. Päähenkilö on näytelmäkirjailija Vladislava, jonka perheen elämää kuvataan vuorokauden ajan. Vladislavan päivä on melkeinpä leppoisa: hän tapaa ystäviään, loikoilee verannalla raskaana olevan näyttelijättären kanssa, käy lounaalla taiteilijaystäviensä luona. Neda, perheen vanhin tytär, istuu poikaystävänsä Uroshin kanssa Moscow-hotellin terassilla; luennot on peruutettu ja kevät on kaunis.

On kuitenkin myös toinen Belgrad: tuhotut rakennukset, amerikkalaisvastaiset kirjoitukset seinillä, sotilaat, poikkeustilamääräykset. Vladislavan päivän keskeyttää ilmahälytys ja hän lähtee miehensä kanssa etsimään Nedaa ja Uroshia. Nuoret ovat päätyneet Sava-joen sillalle, missä he suutelevat pommikoneiden ja ilmatorjunta-aseiden raivotessa ympärillä.
Seuraava aamu on tyyni ja kaunis. Elämä palaa normaaliin rytmiinsä. Huilisti soittaa keväisen kaupungin kadulla...

Ohjaus ja käsikirjoitus:Aleksandr Bashirov
Kuvaus:Milosh Spasoevich
Tuottaja:Aleksandr Bashirov ja Henrik Niinimäki
Tuotanto:Deboshir Film Studio (Pietari), CUBE Ltd (Suomi)


DDT- Pietarin musta koira (1998) , Mikko Keinonen ja Henrik Niinimäki
Teksti: Mikko Keinonen

"Joka Venäjällä hallitsee sanat, on suurempi kuin muut. Hän on ajatusten valtias." Näin kuvailee Juri Shevtshuk runoilijan asemaa Venäjällä. Tuo kuvaus sopii hyvin Shevtshukiin itseensä, sillä hänen sanojensa mahti on nostanut hänet yhdeksi Venäjän rakastetuimmista ja arvostetuimmista henkilöistä ja hänen yhtyeesnä DDT on noussut omaan yksinäiseen kastiinsa 1990-luvulla. Shevtshukin tie huipulle ei ole ollut pelkkää puhetta ja runoilua. Kun hän perusti DDT:n 1980, hän kiinntti hyvin pian KGB:n huomion terävillä teksteillään. Neljä vuotta myöhemmin DDT:n kolmas levy Periferija oli liikaa vallanpitäjille, ja hän joutui pakenemaan Ufasta Pietariin. Perestroika päästi DDT.n stadioneille ja lopullinen läpimurto tuli suurten murrosten keskellä 1990-luvun alussa. Sittenkään Shevtshuk ei pysähtynyt nauttimaan suosiostaan, vaan lähti 1995 Tshetshenian sotaan soittamaan rauhankonsertteja venäläisille sotilaille.
Vaikka Shevtshukin ura ei lähestulkoonkaan ole ohi, voi jo sanoa, että hän on kirjoittanut nimensä historiaan. Hänellä on merkittävä asema venäjän kansan mielipiteiden muokkaajana, sillä häntä kuunnellaan ja hän tietää elämän tarkoituksen.

Ohjaus: Mikko Keinonen, Henrik Niinimäki
Käsikirjoitus: Mikko Keinonen, Erna Lahti, Henrik Niinimäki.
Kuvaus: Sergei Astahov, Onni Tappola.
Haastattelut: Erna Lahti.
Äänitys: Janne Lummaa. Valaisu: Mika Mattila, Antti Seppänen.
Järjestäjät: Vladimir Artemov, Mikko Koho, Erna Lahti, Hanna Nevalainen.
Off-line-leikkaus: Mikko Keinonen, Erna Lahti, Henrik Niinimäki.
Laulukäännökset: Erna Lahti, Jarkko Martikainen, Anni Sinnemäki.
On-line-leikkaus: Rosteslav Aalto.
Äänen jälkityöt: Janne Lummaa.
Tuottajat:Mikko Keinonen ja Henrik Niinimäki.
Tuotanto: Cube Oy 1999.


OF FREAKS AND MEN (1998) , Aleksei Balabanov
(Pro Urodov I Lyudey)
Teksti: Hanne-Mari Rumbin

Aleksei Balabanovin elokuva Pro urodov I lyudey on yksinkertaisesti Venäjän melodraamaelokuvan huikein tuotos. Siita on vaikea sanoa mitaan, koska sen nähtyä ei ole enää mitään sanottavaa. Elokuvaan on kätketty kaikki ihmiselämän tabut: salaiset intohimot ja sadomasokistiset tarpeet.

1900-luvun alun pietariin sijoittuvassa elokuvassa käsitellaan pääosin kahta erilaista ruokakuntaa, joissa eletään normaalia perhe-elämää siihen saakka kunnes ulkopuolelta saapuu vaikutteita. Ulkopuolinen vaikute on pornokuvaukseen mieltynyt Johann, joka tovereineen tunkeutuu pikkuhiljaa ydinperheitten elämään. Lääkäri Stasovin perheen arki kelluu yläluokan pumpulielämän tyyliin. Toinen, insinööri Radlovin perhe, jonka suloisessa viattomuudessa kylpevä, naiseuteen kypsyvä tytär Lisa oppii elämältä muutakin kuin kaunista ja hyvää. Insinöörin kuoleman jälkeen talon isännyys vaihtuu ja elämä mullistuu täydellisesti.

Pro urodov I lyudey on elokuva, joka varmasti jää mieleen. Elokuvan epätodellisuus ja unimainen vaikutelma herättää ajatuksia ja inhoa läpi koko 93 minuuttisen elokuvan, eikä se katoa mielestä koskaan. Elokuva on palkittu mm. Cannesin filmifestivaaleilla, Soshissa ja Pietarissa.

Ohjaus ja käsikirjoitus : Aleksei Balabanov
Kuvaaja: Sergei Astakov
Näyttelijät: Sergei Makovetsky(Johann), Dinara Drukarova (Lisa), Aleksandr Mezentsev (Dr. Stasov), Igor Shibanov (Radlov), Darya Lesnikova (Grunya), Alyesha De, Lika Nevolina, Viktor Sukhorukov, Chingiz Tsydendabayev.

OHJELMISTO ja FESTIVAALIVIERAAT

Sivun alkuun>