Elokuvaosasto Mahorkka ja Siansorkka

Mahorkka ja Siansorkka 26.1.2001

TSAPAJEV

Tuotanto Lenfilm 1934
Ohjaus Georgi Vasiljev ja Sergei Vasiljev
Käsikirjoitus G. ja S. Vasiljev Dmitri Furmanovin samannimisen romaanin pohjalta
Kuvaus A. Sigajev ja A. Ksenofontov
Musiikki G. Popov
Pääosissa Boris Babotskin (Tsapajev)
I. Pevtsov (Borozdin)
Leonid Kmit (Petka)
Boris Blinov (Furmanov)
Varvara Mjasnikova (Anna)

Georgi ja Sergei Vasiljevin elokuva "Tsapajev" on todellinen neuvostoklassikko sanan kaikissa mahdollisissa merkityksissä. Ensinnäkin sen päähenkilö on yksi Venäjän kansalaissodan legendaa-risista sotapäälliköistä, Vasili Ivanovits Tsapajev (1887 - 1919), jonka urotyöt ja kohtalo olivat tuttuja kaikille neuvostokansalaisille - eikä vähiten siksi, että hänestä kertova Dmitri Furmanovin puolidokumentaarinen romaani ( ilm. 1923) kuului kautta vuosikymmenten NL:n koululaisten peruslukemistoihin. Furmanov toimi sodan aikana Tsapajevin komentaman tarkka-ampujadivisioonan poliittisena komissaarina ja tunsi näin ollen sekä henkilön itsensä että hänestä puna-armeijalaisten keskuudessa kulkeneet sankaritarinat. Samoin kuin romaani "Tsapajev" oli yksi ensimmäisistä sosialistisen realismin ihanteiden mukaisista kirjoista, niin myös elokuva noudatti 30-luvun henkeä nostamalla esiin kansan keskuudesta kohonneen sankarin, joka kommunistisen puolueen ohjauksessa toteuttaa luokkansa historiallista tehtävää. Mutta ideologisesta pateettisuudestaan huolimatta Vasiljevien elokuva on myös taiteellisesti ansiokas, ja sitä onkin monesti pidetty yhtenä kaikkien aikojen parhaista neuvostoelokuvista. Se sai aikanaan useita palkintoja, mm. hopeaa Moskovan filmi-festivaaleilla 1935 ja pääpalkinnon Pariisissa 1937.

"Vasiljevin veljekset" Sergei (1900 - 1959) ja Georgi (1899 - 1946) eivät todellisuudessa olleet mitään sukua keskenään, sattuivatpahan vain olemaan sukunimikaimoja ja työskentelemään yhdessä. Muutakin yhteistä heillä kyllä oli: molemmat olivat syntyisin sivistyneistöperheestä mutta vallankumousaatteiden innostamina liittyivät nuorukaisina puna-armeijaan. Kansalaissodan jälkeen he kokeilivat eri ammatteja, kunnes 20-luvun lopulla tapasivat toisensa Goskinon ulkomaisten filmien leikkaamossa ja opiskelivat yhdessä Sergei Eisensteinin studiossa. Tuohon aikaan NL:oon tuotiin runsaasti länsimaisia, etenkin dokumenttifilmejä, jotka sitten editoitiin uudelleen Moskovassa. Vasiljeveille tämä työ antoi runsaasti kokemusta, jota he myöhemmin hyödynsivät omissa elokuvissaan; Sergei Vasiljev julkaisi myös elokuvien leikkaamista käsittelevän kirjan "Montaasi" 1929. Miesten ensimmäinen yhteinen elokuva oli dokumentti "Urotyö jäissä" ("Podvig vo ldah", 1928), joka kertoi neuvostojäänmurtajien matkasta pohjoisnavalle pelastamaan italialaisen Umberto Nobi-len retkikuntaa. Ennen "Tsapajevia" he ehtivät tehdä myös pari näytelmäelokuvaa.

Furmanovin romaanin filmaaminen oli ollut vireillä jo pitkään, mutta kirjailijan lesken Anna Furmanovan laatimaa käsikirjoitusta oli pidetty hankalana. Vasiljevit sen sijaan innostuivat aiheesta, joskin kirjoittivat sen itse uusiksi käyttäen lähteinään romaanin ohella kirjailijan päiväkirjamerkintöjä ja kansan suussa kiertäneitä Tsapajev-legendoja. Filmin keskeiseksi sisällöksi määriteltiin "puolueen johtava rooli puna-armeijassa", ja juoni keskittyykin divisioonankomentaja Tsapajevin ja poliittisen komissaarin Furmanovin välisiin suhteisiin. Mutta filmi kuvaa myös tavallisten sotilaiden ajatuksia ja asenteita, heidän vilpitöntä uskollisuuttaan vallankumousaatetta ja urhoollista päällikköään kohtaan. Tapahtumien todenmukaisuuteen, jopa arkisuuteen on yleensäkin pyritty henkilökuvien kautta, mm. nostamalla lähetti Petka yhdeksi päähenkilöistä ja asettamalla kiihkeän ja temperamenttisen Tsapajevin vastakohdaksi valkokaartin viileän intellektuelli eversti Borozdin - joka filosofisissa pohdiskeluissaan joutuu ajoittain toteamaan bolsevikkijohtaja Leninin olevan oikeassa! Olennaista on kuitenkin luokkataistelun historiallinen oikeutus: vallankumouksellinen puna-armeija perii lopulta voiton suuren sotapäällikön kaatumisesta huolimatta, ja taantumuksellinen valkokaarti on tuomittu häviöön. Tsapajevin dramaattinen kuolinkohtaus rinnastaa hänet myös entisaikojen kuuluisiin kasakkapäälliköihin Stepan Raziniin ja Jermak Timofejevitsiin: 1500-luvulla elänyt Jermak hukkui Irtysin vesiin samoin kuin Tsapajev saavuttaa tiensä pään Ural-joella, ja elokuvassa soi Jermakista kertova laulu.

"Tsapajev" oli kenties ensimmäinen elokuva joka todella saavutti neuvostokansan syvät rivit - sen juonen ymmärsivät kaikki akateemikoista kolhoositalonpoikiin, ja sen henkilöihin oli jokaisen helppo samastua. Tässä lopultakin täydellistyi Leninin visio elokuvasta massojen valistuksen ja viihdytyksen välineenä: tässä kulminoituivat sosialistisen realismin keskeiset poliittiset ja taideteoreettiset periaatteet, mutta tunteisiin vetoavat ja lähihistorian kokemuksiin perustuvat tapahtumat antoivat yleisölle mahdollisuuden eläytyä juonen käänteisiin ja lujittaa uskoaan sosialismin oikeu-tukseen. Lähes 70 kuluneen vuoden tuomalla jälkiviisaudella voidaan tietysti kysyä sitäkin, missä määrin "Tsapajev" ja muut samantapaiset, sankarinsa lähes jumalan asemaan korottavat elokuvat ja romaanit olivat osaltaan lujittamassa Neuvostoliitolle leimallista, sittemmin myös poliittisen ja taiteellisen kehityksen tukahduttanutta henkilönpalvontaa.

Airi Silo

Kirjallisuutta:
Istorija sovetskogo kino 1917 - 1967, Tom 2 (Iskusstvo, Moskva 1973)
Andrei Plahov, Neuvostoelokuva (APN, Moskova 1990)
Neya Zorkaya, The Illustrated History of the Soviet Cinema (Hippocrene Books, New York 1989)