Elokuvaosasto Mahorkka ja Siansorkka

MIEHET JA POLINA (Muzhiki!) väri
Tuotanto: Mosfilm 1981
Tuottaja: Boris Opeshkin
Ohjaus: Iskra Babitsh
Käsikirjoitus: Iskra Babitsh ja Vadim Mihailov
Kuvaus: Sergei Zaitsev
Lavastus: Vasili Golikov
Leikkaus: L. Butuzova
Musiikki: Vladimir Komarov
Pääosissa: Aleksandr Mihailov (Pavel Zubov),
Irina Ivanova (Polina), Pjotr Glebov (isä), Vera Alhovskaja (äiti), Mihail Buzylev-Kretso (Stjopa), Pjotr Krylov (Pavlik), A. Pavlov (Sergei), Anatoli Solonitsin (taiteilija), M. Andrianova (Ustina-täti)
Suomen ensi-ilta 5.3.1982 Kosmos 1. Televisiolähetys: 4.5.1983 YLE TV 1

Pavel on viettänyt armeijan jälkeiset miehuusvuotensa Murmanskin alueen hyväpalkkaissa hommissa. On kulunut 15 vuotta siitä kun hän karisti ukrainalaisen Stavropolin seudun kotikylänsä kolhoosin pölyt. Pavel yrittää unohtaa petetyksi tulemisensa. Kotopuolesta Pavel kutsutaan kuitenkin pitämään huolta perheestään. Käy ilmi, että hänellä on 15-vuotias tytär Polina. Pavelin perhe osoittautuu käytännössä vieläkin suuremmaksi, kaupan päälle tulee vielä kaksi poikaa ja Rex-koira.

Iskra Babitshin arkinen selviytymiskertomus, joka suomennettiin harhaanjohtavasti nimellä Miehet ja Polina, valloitti katsojansa onnistuneella yhdistelmällä humoristista optimismia ja elämän kolhuja. Elokuva jatkoi Moskova ei usko kyyneliin -suurmenestyksen tematiikkaa ja tyylilajia. Se saikin Länsi-Berliinin elokuvajuhlilla raadin kunniamaininnan humanistisista arvoistaan. Erityisesti elokuvan arvioissa kiitettiin onnistuneita näyttelijäsuorituksia. Filmi korostaa perheen ja vastuuntunnon merkitystä ja suomii ajan hyväksyttyyn tapaan yli-innokkaita virkamiehiä, jotka olisivat valmiit hajottamaan perheen pykäliin vedoten.

Neuvostokriitikko Neja Zorkaja kiinnittää huomionsa siihen, että voimakasta vastakaikua neuvostoyleisössä herättänyt elokuva teki suunnattoman vaikutuksen ennen kaikkea miespuoliseen elokuvayleisöön, joka lähetteli kirjeitään elokuvalehtiin ja studiolle. Tämä on erikoista sikäli, että kyseessä on naisten lajityyppinä pidetyn melodraaman edustaja. Zorkajan mielestä tämä kertoo siitä, että elokuva on koskettanut riittävän kipeää ja yleistä yhteiskunnallista ongelmaa: lapsettomia isiä, yksivanhempisija perheitä ja miesten välinpitämättömyyttä hylkäämiään lapsia kohtaan.

Elokuvatutkija Francoise Navailh sen sijaan väittää neuvostoelokuvan naiskuvaa käsittelevässä artikkelissaan, että "Miehet ja Polina vakuuttaa uudelleen miehen arvosta kaikissa muissa paitsi aviomiehen roolissa, mistä myötäseuraa naisen alistaminen - paluu perinteisiin maalaisarvoihin ja patriarkaaliseen järjestelmään samaan tapaan kuin jo 1930-luvulla tapahtui." Tekstistä voisi melkein epäillä, että Navailhin mainitsema elokuvan ohjaaja I. Babitsh ei olisikaan sama nainen, joka on ohjannut elokuvan, josta Helena Ylänen kirjoitti Helsingin Sanomissa: "Iskra Babitshin elokuva on tavattoman tunteellinen, mutta ilmeisen tarpeellinen miehisen ylpeyden ravisteluksi tarkoitettu draama", ja jatkoi: "Aitovenäläiseen tapaan ihmiset ovat kaikki hirvittävän hyviä, milloin väärä ylpeys ei tee heistä aivan tyhmiä ja kelvottomia."

Jarkko Silén