Elokuvaosasto Mahorkka ja Siansorkka

NADEZDA (Nadeschda) väri
Tuotanto: Gorkin studiot 1973
Ohjaus: Mark Donskoi
Käsikirjoitus: Zoja Voskresenskaja ja Irina Donskaja
Kuvaus: Inna Zarafjan
Lavastus: O. Kravtsenja
Puvut: E. Rapport
Musiikki: R. Hozak
Pjatniski-kuoron johtaa V. Levasov
Orkesterin johto: E. Hatsaturjan
Pääosissa: Natalja Belohvostikova (Krupskaja),
Andrei Mjagkov (Lenin), D. Stoljarskaja, I.Ozerov, M. Nozkin, O. Golubitski
Suomen ensi-ilta 11.4.1975 klo 17 Capitol

Neuvostoelokuvissa ei esiinny erotiikan, pimentolaisuuden eikä henkisen rappion ylistystä, niissä ei lietsota takapajuisten ihmisten alhaisia tunteita.
- kirjasta Sata kysymystä ja vastausta Neuvostoliiton oloista (Kansankulttuuri 1953)

Ukrainalaissyntyinen Mark Donskoi (1901-1981) oli koulutukseltaan lakimies ja toimi puolustusasianajajana ennen siirtymistään elokuvauralleen 1920-luvun lopulla. Hänen ensimmäiset, kulttuurivallankumouksen alkuvuosina syntyneet elokuvansa olivat hyökkäyksiä NEP-kauden porvarillisiksi katsottuja vaikutteita vastaan neuvostokulttuurissa. Sosialistisen realismin, yliminän taiteen mestariksi ja elokuvan Gorkiksi hänet tunnustettiin kuuluisan Gorki-trilogian (1938-40) ohjaajana. Siitä lähtien hän pääsi toimimaan jälleen puolustajana, asiakkaana oli nyt itse neuvostojärjestelmä. Pitkän uransa lopulla hän teki kolme Leniniä kuvaavaa elokuvaa. Leniniä fiktiivisesti kuvaavia elokuvia tehtiin osana Neuvostoliiton populaarikulttuurin leninianaa lukuisa määrä. Donskoi lähestyi hahmoa kuitenkin omalla tavallaan, naisten kautta tunnustellen. Leninin äidistä kertovia elokuvia syntyi 1960-luvun lopulla kaksi ja viimeisenä ohjaustyönään hän otti käsittelyynsä Leninin eli Vladimir Uljanovin ja Nadezda Krupskajan suhteen.

Krupskaja (1869-1939) oli vanhoista bolsevikeistä vanhimpia. Hänen isänsä oli vapaa- ja puolalaismielinen upseeri, jonka johdolla hän oppi kapinoimaan tsaarinvaltaa vastaan. Krupskajan vallankumouksellisen tietoisuuden kehityspolulla vaikuttajana toimi myös Leninin veli, mutta suuri laadullinen hyppäys tapahtui hänen tutustuessaan marxilaisessa opintopiirissä Ukoksi kutsuttuun tulevaan Leniniin talvella 1894-95. Vallankumouksellisten kohtalot yhdistyivät, Krupskaja pääsi Leninin morsiamena myöhemmin Siperiaan samaan karkotuspaikkaan Leninin kanssa tunnetuin seurauksin. Avioliittoa tosin vaativat siveelliset viranomaiset. "Donskoi yhdistää kerronnassaan hyvin luontevasti asialliset, vakavat, surulliset tai muuten tunteikkaat sekä veikeän humoristiset tilanteet täyteläistä elämää helskyväksi värinauhaksi", luonnehti elokuvaa kriitikko Paula Talaskivi Helsingin Sanomissa.

Donskoin elokuva keskittyy suurelta osin kuvaamaan Krupskajan Pietarin-vuosia. Virallisissa lähteissä ja muistelmissa Leninin ja Krupskajan Yya-sopimuksen kaltaisena näyttäytyvää vallankumouksellisten liittoa ei lopultakaan ole kovin tarkasti kuvattu. Leninin suuri rakkaus syttyi vasta vuosikymmen myöhemmin ja sen kohteena oli Kremlin muurista hautapaikan saanut feministisosialisti Inessa-Elisabeth Armand (1874-1920). Stalininkin kanssa omia suhteitaan hoitaneen Aleksandra Kollontain kolmiodraamaa kuvaava romaani Suuri rakkaus ilmestyi Leninin viimeisen elinvuoden aikana, mutta siitä Donskoin elokuvan ei tarvinnut tietää mitään. Se loppuu Nadezdan ja Leninin häihin, jotka kuvastavat maailmaa sellaisena kuin sen olisi tullut olla.

Jarkko Silén