Elokuvaosasto Mahorkka ja Siansorkka

KOHTA ISKEE MYRSKY - Prolog (1956)
Ohjaus: Jefim Dzigan
Näyttelijät: Viktor Avdjushko, Nikolai Grabbe, Pavel Kadotshnikov (Maxim Gorki), Inna Kondratjeva, Maria Pastukova (N.K. Krupskaja), Nikolai Plotnikov (V.I. Lenin)

Jefim Lvovitsh Dziganin (1898 - 1981) nimi on jäänyt neuvostoelokuvan historiaan ennen kaikkea elokuvan Me olemme Kronstadista [My iz Kronshtadta] (1936) ohjaajana. Elokuvaa pidettiin yhdessä Vasiljev-veljesten Tshapajevin (1935) ohella 30-luvun neuvostoelokuvan pyrkimysten olioistajana. Molemmat elokuvat onnistuivat yhtä aikaa esittämään monisärmäisiä henkilöhahmoja ja toisaalta esittämään heidät tietyn historiallisen tilanteen tyypillisinä edustajina.

Jefim Dzigan oli aloittanut elokuvaohjaajanuransa 20-luvun lopussa ja Me olemme Kronstadista oli hänen viides elokuvansa. Sen jälkeen hänen uransa kuitenkin muodostui varsin hidastempoiseksi, Stalinin kaudella hän ohjasi enää pari elokuvaa, molemmat sen jähmettyneellä sodan jälkeisellä puoliskolla, jolloin kaikkien elokuvien tuli puolueen käskystä olla mestariteoksia. Varsin hyvän yleisömenestyksen sai myöhemmin vielä hänen vuonna 1967 ohjaamansa, Aleksandr Serafimovitshin vallankumousklassikkoon pohjautuva kirjallisuusfilmatisointi Zhelesnyi potok, vaikka kriitikoita se ei jaksanut liiemmin miellyttääkään.

Neuvostoelokuvassa valkokankaille oli tapana ilmaantua aina vallankumouksen tasavuosijuhlien merkeissä tukku vallankumouskuvauksia ja 40-vuotisjuhlintaan liittyi myös Dziganin vuonna 1956 valmistunut elokuva Kohta iskee myrsky. Tuolloin vallankumouselokuvien tekemistä haittasivat kääntymässä olleet poliittiset tuulet, suojasään kausi oli juuri alkamassa ja puolueen tulkinta historiastaan sen mukana. Monet suunnitteilla olevista vallankumouselokuvista myöhästyivät juhlallisuuksista tai eivät valmistuneet lainkaan. Ongelmat olivat siis samantapaisia kuin Eisensteinin Lokakuun kohdalla aikanaan 20-luvulla. Niinpä Jutkevitshin Kertomuksia Leninistä (1957) pääsi levitykseen vasta seuraavana vuonna. Ajoissa ehtivät vain Samson Samsonovin Liekehtivät virstat [Ognennyje versty] (1957) ja Grigori Roshalin Sisaret [Sestry] (1957). Hyvissä ajoin oli toki myös Dziganin elokuva. Se kuitenkin kertoo lokakuun vallankumousta edeltäneistä tapahtumista ja oli ennen kaikkea ehtinyt valmistua ennen Neuvostoliiton sisäpoliittisen tilanteen kärjistymistä vuosina 1957-58 Itä-Euroopan liittolaismaissa tapahtuneen kuohunnan ja puolueen sisälle muodostuneen Hrushtshevin vastaisen opposition myötä.

Jefim Dziganin Kohta iskee myrsky on Neuvostoliitossa runsain mitoin valmistettujen Lenin-elokuvien parhaimmistoa. Siinä Lenin seikkailee vielä nuorena ja vetreänä kumppaneineen vuoden 1905 vallankumouksen tiimellyksissä. Elokuva esittää Hrushtshevin ajan näkemyksen neuvostovaltion synnylle perustavanlaatuisiksi katsotuista tapahtumista, pönkittää Stalinin maineen menetyksen jälkeen yhä tärkeämmäksi käynyttä Leninin kulttia ja onnistuu olemaan samalla vielä hauska ja jännittäväkin. Voiko neuvostoelokuvalta enempää vaatia?

Jarkko Silén