Elokuvaosasto Mahorkka ja Siansorkka

Efim Dzigan: Me olemme Kronstadtista (My iz Kronstadta), (Mosfilm 1936), mv, 88 min. Käsikirjoitus: Vs. Vishnevski. Kuvaus: N. Naumov-Straz. Musiikki: N. Krjukov. Rooleissa: V. Zajtsikov, E. Gunn, P. Kirillov, R. Esipova, G. Bushuev

30-luvun neuvostotaiteilijasukupolvi puhui emotionaalisesta katsojasta, tunteellisesta kansalaisesta, joka pitää nähdä osana taideteosta. Yksi tämän suuntauksen sinnikkäimmistä puolestapuhujista oli elokuvaohjaaja Efim Dzigan. Hänen elokuvansa Me olemme Kronstadtista lienee tämän suuntauksen kiinnostavimpia tuotoksia. Ohjaaja näki todella vaivaa kansan ottamiseksi osaksi elokuvaansa. Ohjaaja valitsi elokuvaan ainoastaan näyttelijöitä, jotka eivät olleet aikaisemmin esiintyneet valkokankaalla. Valinnallaan Dzigan halusi nimenomaan maksimoida tavallisen kansan mahdollisuudet samaistua elokuvan roolihenkilöihin. Henkilöihin, jotka eivät olleet yleisölle entuudestaan tuttuja. Ohjaajan valintaa on myöhemmin arvosteltu siitä, että kokemattomien näyttelijöiden takia yksikään elokuvan hahmoista ei noussut kansansuosikiksi vallankumoussankari Tsapaevin tavoin.

Länsimaisessa elokuvatutkimuksessa elokuvaa on usein pidetty 30-lukulaisena toisintona neukkuklassikoiden klassikosta, Panssarilaiva Potemkinista. Dziganin versio vuoden 1919 lokakuun vallankumouksesta Petrogradin puolustustaistelussa nähdään neuvostoliittolaisessa elokuvatutkimuksessa lähinnä natsisaksaan kohdistuvan pelon pukemisena uudelleen valkokaartilaisten vaatteisiin.

Me olemme Kronstadtista -elokuvaa kutsutaan maan omassa elokuvahistoriassa runoelokuvaksi. Runollisessa elokuvassa seikkailevat Kronstadtin sankarilliset matruusit, puolueelle uskolliset komissaarit sekä kansan kollektiivi, unohtamatta tietenkään urheaa ja kaiken kestävää neuvostonaista. Elokuvan dramaturgia seuraa uskollisesti Panssarilaiva Potemkinin dramaturgiaa: ensin valkokankaalla nähdään kansan väsymys ja epätyytyväisyys, jota seuraa kapina, tyhjyys ja epäusko inhimillisyyteen. Tilaa annetaan myös hellyyttävälle rakkaustarinalle ja lopuksi näemme sen odotetun sosialistisen ylösnousemuksenkin.

- Hanne-Mari Rumbin -