Elokuvaosasto Mahorkka ja Siansorkka

KREPYSH – ORLOVILAINEN RAVIHEVONEN
(Krabaten / Krepysh)
Tuotanto: Tsentrnautshfilm 1981
Ohjaus ja käsikirjoitus: Aleksandr Zguridi ja Nana Kldiashvili
Pääosissa: Georgi Zhzhjonov (Shaposhnikov),
Antonina Zhuranova (Jelena Pavlova),
Andrei Martynov (Jegor),
Leonid Kulagin (Bardin),
Pavel Mahotin (Agafonov).
Suomen ensi-ilta: 30.12.1983 Kosmos-2 

Populaaritieteellinen elokuva oli Neuvostoliitossa suosittu elokuvamuoto. Sen kuuluisimpia tekijöitä oli Aleksandr Mihailovitsh Zguridi (1904-1998), jonka maine elokuvalajinsa piirissä oli yhtä vankka kuin vaikkapa Aleksandr Roulla satuelokuvan parissa. Hän työskenteli vuodesta 1932 Sojuztehfilmillä (myöh. Tsentrnautshfilm). Käänteentekeviä vedenalaisia kuvauksia elokuvassa Meren syvyyksissä (1939) nähtiin Suomessakin aikoinaan. Zguridi aloitti elokuvantekijänä vuosikymmenen alussa, jolloin hän vaihtoi lakiopinnot elokuvaan ja teki kotikaupungissaan Saratovissa elokuvan hevosten loisista yhteistyössä kaupungissa toimineen mikrobiologisen ja epidemiologisen instituutin kanssa. Vaikka Zguridi loikin maineensa populaarin luontoelokuvan parissa, kuului hänen pitkään ja monipuoliseen uraansa myös muutama näytelmäelokuva ja animaatio. Suunnittelipa hän dokumenttia itsestään Lumimiehestäkin 1980-luvulla. Zguridi toimi myös opettajana, vuodesta 1966 professorina Valtion elokuvainstituutissa ja hänen vaikutuksensa on löydettävissä myös hänen kuuluisan oppilaansa Aleksandr Sokurovin töissä. Vuonna 2001 Irina Kvirikadze teki Zguridin elämästä dokumenttielokuvan Sasha – tiikeri. 

Aleksandr Zguridin ohjasi Rudyard Kiplingin Viidakkokirjan tarinaan perustuvan animaation Rikki-Tikki-Tavi (1975) yhdessä gruusialaissyntyisen Nana Kldiashvilin (s. 1938) kanssa, kun 1960-luvulla alkanut opettaja-oppilas –suhde muuttui työtoveruudeksi ja myöhemmin avioliitoksi. Krepysh – orlovilainen ravihevonen kertoo 1900-luvun alussa eläneen, mainetta raviradoilla keränneen hevosen tarinan. Jo ensimmäisessä näytelmäelokuvassaan Susikoira Valkohammas (1946), joka perustuu Jack Londonin samannimiseen romaaniin, Zguridi oli käsitellyt itselleen läheistä kysymystä ihmisen ja eläimen suhteesta ja erityisesti eläimen kesyyntymisestä. 

Krepysh – orlovilainen ravihevonen on suunnattu lapsille ja varhaisnuorisolle ja sellaisena se on kiinnostavaa katsottavaa myös neuvostoliittolaisesta ideologisesta ilmastosta kiinnostuneelle aikuiskatsojalle. Siinä, missä 1940-luvun Susikoira Valkohampaassa keskeinen ongelma oli vielä suden kesyttäminen petomaisuudestaan luopuneeksi ja yhden isännän käskyvallalle alistuvaksi koiraksi, on Krepysh jo valmiiksi kesy. Kehittyneen sosialismin kaudella on tärkeintä, että ohjaksiin saadaan taitava ja uskollinen henkilö petturin ja hoipertelijan tilalle. Elokuvan tekoaikana Neuvostoliitto houkuteltiin sen vararikkoon vieneen varustelukilpailun loppusuoraan. Elokuvassa kilpailu käydään raviradalla amerikkalaisen General-H:n ja Krepyshin välillä. Amerikkalaisia toimiinsa motivoi raha, Krepysh taas suostuu ravaamaan vain, jos näkee hevosrakastettunsa Gisellan radan reunalla. Krepyshin isäntää kannustaa myös henkilökohtaisiin uhrauksiinkin valmis epäitsekkyys – tai oikeammin pakkomielle. Neuvostojohtajia taas taisi vaivata tuolloin riittävän elokuvaharrastuksen puute, sillä muutoin he olisivat huomanneet amerikkalaisten tähtien sotien ja ehkä kuulentojenkin olevan enemmän sepitettä kuin totta. 

Jarkko Silén