| Etusivu | Esitetyt elokuvat | Historiaa | Linkkejä |
|---|
Suomi-Venäjä-Seura
Elokuvaosasto Mahorkka ja Siansorkka
30.8.2002
VAIN NELJÄ PÄIVÄÄ (BALLADA O SOLDATE) 1959
Tuotanto Mosfilm (mustavalkoinen, kuvattu 1958)
Ohjaus Grigori Tsuhrai
Käsikirjoitus Grigori Tsuhrai ja Valentin Jëzov
Kuvaus V. Nikolaev ja Era Saveleva
Musiikki Mihail Siv
Pääosissa Vladimir Ivasov (Alësa Skvortsov)
Zanna Prohorenko (Sura)
Antonina Maksimova (äiti)
Nikolai Kutskov (kenraali)
Evgeni Urbanski (vammainen sotilas)
Palkittu mm. Cannesin sekä San Franciscon filmifestivaaleilla ja NL:n yleisliittolaisilla elokuvajuhlilla vuonna 1960. Ohjaaja Tsuhrai sai Lenin-palkinnon vuonna 1961.
* * * * *
Grigori Naumovits Tsuhrai kuuluu siihen sodanjälkeiseen ohjaajakaartiin, joka kasvoi Mihail Rommin siipien suojassa Moskovan elokuvainstituutissa. Samasta joukosta nousivat sittemmin maineeseen mm. Tarkovski, Kontsalovski ja Suksin. Myös työuransa Tsuhrai aloitti 1950-luvulla Rommin assistenttina.
Tsuhrain ensimmäinen oma ohjaus, "Tyttö ja vanki" ("Sorok pervyj") valmistui 1956. Se perustuu B. Lavrenevin kertomukseen, joka oli 20-luvulla jo kertaalleen filmattu (ohj. Jakov Protazanov), mutta Tsuhrai loi omanlaisensa version tästä päällisin puolin varsin romanttisesta tarinasta: puna-armeijalaistyttö rakastuu valkoiseen sotavankiin, jonka kuitenkin lopuksi surmaa, kun mies yrittää paeta omiensa luo. Elokuva saavutti suuren suosion Neuvostoliitossa, ja se palkittiin myös Cannesin filmifestivaaleilla.
Tsuhrain toinen elokuva, "Vain neljä päivää" ("Ballada o soldate") sai alkunsa vahvassa vastatuulessa. Ensinnäkin ohjaajan debyyttifilmin menestys asetti häneen suuria odotuksia, ja varsinkin studion johdon taholta hänen toivottiin tekevän jotain "massiivisempaa" ja "merkittävämpää" kuin tämä arkisen oloinen kuvaus rintamasotilaan muutaman päivän lomasta. Myös puoluejohtaja Nikita Hrustsev oli sanonut painavan sanansa neuvostoelokuvan kehityksestä: piti tehdä ajankohtaisia, moderneja elokuvia. Tsuhrain "historiallinen" sotateema katsottiin vanhentuneeksi.
Ohjaaja yritti puolustaa suunnitelmiaan sillä, että sota oli vielä kaikkien tuoreessa muistissa eivätkä edes hänen omat sotavammansa olleet vielä parantuneet. Elokuvan aihe oli Tsuhraille muutenkin erittäin henkilökohtainen: hän halusi näin osoittaa kunnioitusta niille tavallisille neuvostosotureille, joiden joukossa hän oli vuosikaudet taistellut. Juoni ei vastannut sosialistisen realismin ihanteita, sillä vaikka Tsuhrai oli kommunisti henkeen ja vereen, taiteen saralla hänen sosialisminsa oli enemmän realistista kuin ihanteellista. Kuvaaja Era Savelevan kanssa tuli kahnausta, kun tämä vaati käsikirjoituksen muuttamista "kasvattavammaksi" niin, että myös Sura-tyttö tekisi urotöitä - eihän se sopinut, että urhea sotilas rakastuisi häneen vain sievän ulkomuodon takia. Kuvausryhmä vastusti näyttelijävalintoja ja valitti joutuneensa lastentarhaan, sillä pääosien esittäjät olivat hyvin nuoria - Zanna Prohorova vasta teatterikoulun ensikurssilainen. Studion johtoportaassa kauhisteltiin tarinan yksityiskohtia: ei neuvostoliittolainen vaimo mitenkään voinut pettää miestään, ja kun elokuvan alussa joukko sotilaita lahjoittaa saippua-annoksensa tuliaisiksi erään miehen perheelle, tästä voisi päätellä etteivät neuvostosotilaat halunneet peseytyä vaan taistelivat likaisina! Kaiken huipuksi päähenkilö kuolee lopussa ja näin suotta pahoitetaan neuvostoyleisön mieltä, kuten mielestään liian pessimististä loppuratkaisua kommentoi silloinen kulttuuriministeri Mihailov - hänen puheilleen Tsuhrai lopulta joutui kaiken kiistelyn jälkeen.
Elokuva kuitenkin valmistui: Tsuhrai piti päänsä, vaikka hänet uhattiin erottaa puolueesta, mikä käytännössä olisi merkinnyt ohjaajanuran loppua. Mutta elokuvaa sai esittää vain maaseudulla, ei suurissa kaupungeissa eikä neuvostotasavaltojen pääkaupungeissa. Siksi lehdistökään ei kiinnostunut eikä kritiikkejä ilmestynyt. Niinpä ohjaajan hämmästys oli suuri, kun kulttuuriministeriöstä soitettiin ja käskettiin laittautua filmin kanssa Cannesin-matkalle. Myöhemmin kävi ilmi, että Hrustsevin vävy Adzubei, joka tuolloin oli Izvestija-lehden päätoimittaja, oli lehtensä järjestämän kyselyn kautta kuullut tämän elokuvan olevan erittäin suosittu, päätti katsoa sen ja näytti appiukolleenkin. Hrustsev piti näkemästään ja sanoi: "Lähettäkää Cannesiin!"
"Vain neljä päivää" kertoo nuoresta sotilaasta, joka taistelussa kunnostauduttuaan saa palkinnoksi muutaman päivän loman ja aikoo lähteä käymään äidin luona korjaamassa kotitalon katon. Lopulta hän ehtii nähdä äitiään vain tuokion, koska matka kaikkine mutkineen vie lähes koko loma-ajan. Tsuhrai halusi tehdä "sotaelokuvan ilman sotaa", ja rintamakohtauksia onkin vain vähän; filmi keskittyy kuvaamaan sodan vaikutuksia ihmisten ja ihmisyhteisön elämään. Ohjaajan näkökulma on humaani, ei isänmaallis-poliittinen: tarina ei ole balladi sotilaasta, vaan ihmisestä jonka historia pakottaa sotilaaksi.
Airi Silo
G. Tsuhrai, filmografiaa
1956 Tyttö ja vanki (Sorok pervyj)
1959 Vain neljä päivää (Ballada o soldate)
1961 Kirkas taivas (Tsistoe nebo)
1964 Oli kerran ukko ja akka (Zili-byli starik so staruhoj)
1970 Muisto (Pamjat')
1977 Netipitsnaja istorija
1980 Zizn' prekrasna / La vita è bella
1984 Ja nautsu vas metstat'. (yhdessä Juri Svyrëvin kanssa)
Lähdeteoksia
Peter von Bagh, Elokuvan historia; Otava, Helsinki - Keuruu, uudistettu laitos 1998
Brock Garland, War Movies; Facts On File Publications, New York / Oxford 1987
Mira Liehm & Antonin J. Liehm, The Most Important Art - Soviet and
Eastern European Film After 1945; University of California Press,
Berkeley / Los Angeles / London 1977/1980
Richard Taylor & al. (eds), The BFI Companion to Eastern European and Russian Cinema; British Film Institute, London 2000
Nicholas Thomas (ed.), International Dictionary of Films and Filmmakers
1: Films; St. James Press, Chicago / London, 2nd edition 1990
Grigori Tsuhrai, Moë kino; Algoritm, Moskva 2002
Neya Zorkaya, The Illustrated History of the Soviet Cinema; Hippocrene Books, New York 1989/1991